Eteläpohjalainen kansa on äärimmäisyyksiin taipuvaista. Asia tuli mieleeni, kun näin aamulla lehdessä Suomen Humanistiliiton perustajan Jussi Pikkusaaren kuolinilmoituksen. Pikkusaaren suku on Lapualta, joka seutu tunnetaan kovista painijoistaan ja kiihkeistä politiikan harrastajistaan. Pikkusaaren suku on kunnostautunut kummassakin asiassa.
Jussi Pikkusaaren isän Arvi Pikkusaaren osalta paini ja politiikka yhdistyivät. Hän voitti sotien alla pronssia painin Em-kisoissa ja hänen kerrotaan olleen autonkuljettajana, kun Lapuan liike muilutti olympiavoittaja Lauri Koskelan, joka oli hänen hyvän kaverinsa. Koskela lienee ainut muilutetuksi joutunut olympiavoittaja.
Wikipedia kertoo Lauri Koskelasta mm. seuraavaa: "Lauri Koskela syntyi Lapuan Huhtalankylässä köyhään viljelijäperheeseen. Isän häivyttyä omille teilleen äiti joutui huolehtimaan lapsistaan yksin hankkien elannon pyykkärinä ja siivoajana. Koskela joutui taustansa takia koulukiusatuksi, minkä vuoksi hän päätti ryhtyä harrastamaan urheilua.
Koskela oli kiinnostunut myös yleisurheilusta sekä jalkapallosta, mutta lopulliseksi lajivalinnaksi muodostui paini, jota hän harrasti TUL:n seurassa Lapuan Ponnistuksessa. Koulun jälkeen Koskela työskenteli Lapuan Patruunatehtaalla ja liittyi samalla ammattiyhdistykseen sekä Suomen Kommunistiseen Puolueeseen.
Vuonna 1930 Koskela joutui äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen ahdistelemaksi, mikä huipentui kesällä tapahtuneeseen kyyditykseen. Hänet siepattiin kotoaan ja kuljetettiin Alajärvelle, mutta Koskela selvisi tapauksesta ilman suurempia vammoja.
Hän kertoi myöhemmin olleensa valmis lyömään kotiinsa tunkeutuneita fasisteja kirveellä mutta malttaneen mielensä äitinsä pyynnöstä. Äärioikeistolaisen ilmapiirin kasvaessa Suomessa ja erityisesti Pohjanmaalla Koskelalla oli enää kaksi vaihtoehtoa, joko lopettaa painiminen kokonaan tai vaihtaa seuraa porvarilliseen Lapuan Virkiään.
Hän päätti syksyllä 1930 loikata Virkiän riveihin, syynä oli lähinnä Koskelan tietoisuus omista kyvyistään ja menestysmahdollisuuksistaan myös kansainvälisissä kisoissa. Vasemmistolaisen seuran jäsenenä hänellä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia tulla valituksi esimerkiksi olympialaisiin."
Lauri Koskelan olympiavoiton kunniaksi istutettu olympiatammi kasvaa edelleen Lapuan kaupungintalon edessä ja aionpa vielä tässä elämässä käydä sen katsomassa. Tämä tapahtunee samalla reissulla, jolla käyn valokuvaamassa maamme kaikki hiihtäjä- ja juoksijapatsaat.
Lauri Koskela kaatui ihan jatkosodan lopulla vartiossa ollessaan. Hän oli lukemassa puolisonsa lähettämää kirjettä, jonka tuulen puuska kuitenkin heitti taisteluhaudan penkan yli. Koskela kurkottautui sitä tavoittamaan, mutta tarkka-ampuja ehti ensin.
Suomalaisista olympiavoittajista kaatui sodissa painija Lauri Koskela, hiihtäjä Kalle Jalkanen ja juoksija Gunnar Höckert. Heistä Koskela ja Jalkanen aloittivat urheilunsa TUL:n riveissä.
Tässä yhteydessä pitää vielä kertoa, että Jussi Pikkusaari väitteli filosofian tohtoriksi Oulun yliopistossa vuonna 1998. Väitöskirja käsitteli Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen sosialidemokraattisen puolueen suhteita ja oli nimeltään Vaikea vapaus: Sosialidemokratian häviö kirkolle 1850-luvulta 1920-luvulle käydyssä Suomen kulttuuritaistelussa.. Pikkusaari sai teoksestaan Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -tunnustuspalkinnon 1998.
Olen joskus vuosia sitten lukenut Jussi Pikkusaaren kirjoittaman elämänkerran isästään, jonka nimi on Yksi isänmaan rakentaja: Arvi Pikkusaaren elämä. Helsinki Joensuu: Kansan voima, 1984. Tuon kirjan mukaan Lapuan liikkeen muiluttajasta tuli myöhemmällä iällä ihan humaani ihminen, joka oikein onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti