Harva on se kerta, jolloin jotain väitöskirjaa lukiessa joutuu päästämään selkäkeikkanaurun, mutta niin minulle pääsi äsken tapahtumaan, vaikkakin ymmärsin heti katua ymmärtämätöntä käytöstäni.
Nimittäin luin tuossa juuri ilmestyneen Pekka Niirasen väitöskirjan Työleirien saaristo, joka käsittelee maamme sota-ajan työleirijärjestelmää. Kirjasta selvisi, että erityisen hankalille työllistettäville perustettiin kovennetun kurin leirejä ja yksi sellainen naisille tarkoitettu sijaitsi Lapinlahdella.
Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että nuoruudessani kulkulaisten ja yleisten töiden ministeriöstä, joka sota-aikana huolehti työleireistä, käytettiin kansan keskuudessa hieman halventavaa nimitystä kulkulaitosten ja yleisten naisten ministeriö.
Kovin kovan kurin naistyöleiri Lapinlahdella ei ilmeisesti kuitenkaan ollut, koska sinne sijoitetut saivat liikkua kylällä sangen vapaasti. Tämän asian sai tuta konkreettisesti rintamalta lomalle saapunut Heikki Rissanen, joka törmäsi neljään rotevaan leiriläiseen, jotka olivat heti alkajaisiksi ilmoittaneet, että "Nyt tältä Suomen soltulta katsotaan munat".
Rissanen oli juossut pakoon mökilleen, mutta pääsi kertomansa mukaan naisista eroon vain heittämällä heille oman reppunsa saaliiksi. Rissanen oli vielä vuosia myöhemmin valittanut, että repussa oli mustasta pörssistä ostetut tuliaiset: neljä metriä mustaa miesten pukukangasta kahvipaketti.
Heikki Rissaseen kohdistunut törkeä seksuaalinen häirintätapaus ei ole komedia vaan tragedia, joka tekee osaltaan ymmärrettäväksi Me Too-liikkeen nykyisen suosion.
Mutta oli työleirillä välillä kivaakin. Tässä SA-kuva-arkiston kuvassa taiteilija Elstelä viihdyttää Äänislinnan työleiriläisiä 31.5.1942.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti