Kylmästi laskeva mies

Lukaisinpa tuossa Risto Rytistä kertovan kirjan Kylmästi laskeva mies (Sakari Heikkinen / Antti Kuusterä / Seppo Tiihonen) sillä ajatuksella, että siitä löytyisi vastaus siihen, että ketkä, miten, missä ja milloin päättivät ehkä jo talvisodan aikana tai sitten sen jälkeen, että Suomi lähtee maailmansodassa Saksan kelkkaan. Kyllähän tuollainen ratkaisu on sen verran tärkeä, ettei sitä ilman kylmää laskemista tehdä.

Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, uskon, että ainakin Mannerheim, Ryti ja Tanner olivat päätöstä tekemässä. Siinä olikin hyvä kolmikko, joka täydensi sopivasti toisiaan. Hyvän tarinan mukaan Mannerheim ei tiennyt mitään, vaikka ymmärsi kaiken, Ryti tiesi kaiken, mutta ei ymmärtänyt mitään ja Tanner ainakin vaimonsa Lindan mukaan tiesi kaiken menneestä ja nykyisyydestä, mutta ei mitään tulevaisuudesta, koska Väinöllä ei ollut lainkaan mielikuvitusta.

Mutta ei löytynyt Kylmästi laskevasta miehestä vastausta etsimääni suureen kysymykseeni. Voi olla, ettei kysymykseen löydy vastausta enää mistään arkistoista, mutta yksi mahdollisuus voisivat olla heti sodan jälkeen Stella Polaris-operaation yhteydessä Ruotsiin siirretyt salaiset asiapaperit.

Niistä papereista ei ole julkisuuteen tietoa vuotanut ja virallisen totuuden mukaan ne on poltettu, mutta en usko, että ruotsalaisetkaan tiedustelupalvelun henkilöt olisivat olleet niin tyhmiä, että he olisivat jättäneet paperit mikrofilmaamatta. Niinpä jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian lisenssin tulisi vaatia mahdollista tulevaa väitöskirjaansa varten kyseiset filmit tutkittaviksi; kaipa Ruotsissakin jonkinlainen julkisuuslaki on, joka antaa vaateelle juridisen perustan.

Itse olen kuitenkin vuosia sitten Juha Seppälän epävirallisesta, joskin aika luotettavan tuntuisesta Suomen historiasta lukenut kuvauksen siitä, miten maamme historian toiseksi tärkein ratkaisu tehtiin erään ravintolan rännin ääressä.

Tapausten kulku on seuraavanlainen Seppälän kirjan mukaan itsensä Mannerheimin suulla kerrottuna; muutaman mielestäni epäolennaisen rivin kuitenkin poistan marsalkan kertomuksesta:

"Nykäisin Ryti hihasta ja sanoin, että mennääs vähän sivummalle ja ollaan vaikka kusevinamme. Waldeeni, Airo, Linkomies ja Tanneri, ketä siinä oli, jäi katsomaan. En malttanut olla vilkaisematta, suurehko tuppimulkku presidentillä näytti olevan.

Supistiin siinä, että nyt alkaa joukot olla valmiina hyökkäykseen, että ei muuta kuin tulta munille. Päätettiin jälkeenpäin sanoa, että Suomi joutui uuteen sotaan niin kuin ajopuu, ilman mitään syytään ja haluaan.

Riston usko saksalaiseen sotakoneeseen oli luja, se oli nähnyt näyn, jossa häntä vietiin tulisilla vaunuilla taivaaseen ja vaunun kyljessä oli hakaristi. No, sittenhän on kaikki selvää, minä sanoin vaikka ajatuksissani lisäsin, että perkeleen pässi."