Tällä hetkellä maamme jalkapalloilun tasoa ei voi moittia, ei ainakaan liiaksi. Pahaa pelkään, että nykyinen maajoukkueemme on Pohjolan huonoin ja häviäisi jopa Fär-saarille, jos joutuisi sitä vastaan pelaamaan. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa sitä, että Suomen jalkapalloilu oli lähellä maailman huippua reilut sata vuotta sitten, mutta sen jälkeen kun meillä alettiin panostaa maanpuolustuksellisista syistä pesäpalloon, romahti maamme jalkapalloilun taso.
Esimerkiksi maamme jalkapallojoukkue Tukholman olympialaisissa vuonna 1912 menestyi loistavasti. Silloinhan poikamme kukistivat ensiksi yllättäen Italian muistaakseni 2-1 ja sitten skandaalimaisesti Venäjän. Kolmannessa pelissä Englanti kuitenkin voitti 4-0, mutta siitä huolimatta poikamme selvisivät otteluun pronssista Hollantia vastaan. Otavan Suuren tietosanakirjan mukaan väsymys iski poikiimme siinä vaiheessa ja hävisimme pronssiottelun 9 - 0.
Edellä kerrottu on siis virallisen urheiluhistorian näkemys asiaan. Tosiasiassa suomalaiset eivät pelanneet vain väsyneinä mitalipelissä vaan myös krapulassa ja ehkä jopa juovuksissa. Joukkueemme oli nimittäin päättänyt hieman virkistäytyä Englanti-pelin jälkeen ennen mitaliotteluja ja lähtivät tutustumaan Tukholman yöelämään, koska pelin piti olla vasta kahden päivän päässä.
Mutta eipä ollutkaan mitalipeli kahden päivän päästä, vaan kun poikamme palasivat kaupunkireissultaan, ilmeisen kateelliset ruotsalaiset kisaisännät ilmoittivat heille, että pronssipeli Hollantia vastaan onkin jo seuraavana päivänä. Ruotsalaiset tekivät pojillemme heille niin tyypillisen jäynän ja varhensivat ottelua vuorokaudella.
Tässä lisätietoa Tukholman olympiaturnauksesta: https://www.is.fi/jalkapallo/art-2000000777126.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti