Kirja keihäänheiton kaksinkertaisesta olympiavoittajasta ja moninkertaisesta maailmanennätysmiehestä Jonni Myyrästä voisi olla puhdas sankaritarina. Suvussa ei tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan ollut ollut juoppoja tai alle kolmekyynäräisä miehiä kahdeksaan sukupolveen. Raitis ja reipas maalaisnuori kävi ahkerasti koulunsa ja sai hyvän todistuksen; ainoana miinuksena laulunumeron kohdalla oleva viiva.
Itse hän valotti myöhemmin sen verran nuoruuttaan Savitaipaleella, että kertoi, että “hiljaisena ja ujona en viihtynyt tansseissa enkä yönkulussa, enkä siihen aikaan muodissa olleissa sakin tappeluissa.” Hän siis pidättyisi elämästä, jota kutsutaan nykyään ns. hauskaksi elämäksi. Sen sijaan nuorukainen alkoi harrastamaan veljiensä kanssa yleisurheilua ja herätti jo nuorena huomiota monipuolisena lahjakkuutena.
Tukholman olympialaisissa 1912 vasta 20-vuotias Jonni Myyrä jäi keihäänheitossa kahdeksanneksi. Mitali meni yliastutun pitkän heiton vuoksi. Vaikka suomalaiset eivät tässä kilpailussa kultaa ottaneetkaan, menestyivät he muuten hyvin. Myöhemmin suoritettiin molempien käsien kilpailu ja siinä Suomi otti peräti kolmoisvoiton. Olympiakultaa voitti toinen Etelä-Karjalan poika, Julius Saaristo, joka kuusi vuotta myöhemmin jääkäriupseerina oli vaikuttamassa myös Savitaipaleen kunnan sotatapahtumiin. Mainittakoon, että vastapuolella punaisten johtajana toimi Kaarlo Koskelo, joka samoissa olympialaisissa voitti painissa kultaa.
Toiseksi kahden käden keihäänheitossa tuli Väinö Siikaniemi, joka ehkä parhaiten tunnetaan aistillisuutta tihkuvan Asfalttikukka-iskelmän sanoittajana ja jonka runoilijan ura katkesi liian nuorena. Vaimonsa kuoleman masentamana hän alkoi harrastamaan kylmässä vedessä pitkiä uimaretkiä ja menehtyi vilustumisen seurauksena keuhkokuumeeseen. Kolmas kisassa oli Urho Peltonen, jolla myös oli kulttuuritausta. Hän oli Johannes Linnankosken veljenpoika.
Tukholman olympialaisten jälkeen Myyrä oli lajissaan keihäänheitossa maailman paras toistakymmentä vuotta. Hän voitti olympiakultaa sekä 1920 Antwerpenissa että 1924 Pariisissa. Antwerpenissa voitto oli sikäli täpärällä, että ennen finaalia amerikkalainen kanssakilpailija heitti keihäänsä Myyrän heittokäden kyynärpäähän, mutta kun luunsirpale oli poistettu ja käsi kunnolla sidottu, riuhtaisi sisuuntunut Jonni sen kesän maailman kärkituloksen ja varmaankin vastustajat olivat sen suorituksen jälkeen jo psykologisestikin lyötyjä. Siinä kisassa poikamme ottivat ikimuistoisen neloisvoiton.
Neljä vuotta myöhemmin Myyrä voitti kultaa ilman suurempaa dramatiikkaa, ellei sellaiseksi lueta sitä, että ns “urheiluliiton herrat” yrittivät pitää kuria joukkueessa ja kielsivät ns. yöjuoksut. Se tietenkin provosoi osan joukkueesta, mm. Myyrän tutustumaan lähemmin Pariisin ilokatujen yöelämää. Tämän johdosta häiriköiltä evättiin päivärahat. Ne tosin palautettiin vähin äänin sen jälkeen kun renttuporukassa aktiivisesti vaikuttanut Paavo Nurmi oli voittanut viisi kultaa.
On paljon mahdollista, että jos sodan vuoksi perutut olympialaiset olisi järjestetty vuonna 1916 olisi Myyrä voittanut lajinsa silloinkin ja jos ns. “urheiluliiton herrat” olisivat sallineet Myyrän osallistua vuoden 1928 kisoihin, olisi hän ollut kova luu sielläkin. Ja jopa kahdessa lajissa, sillä edellisenä kesänä hän heitti kiekossa maailman kärkituloksen. Mutta Myyrä on kuuden kullan mies vain teoriassa.
Myyrä menestyi myös urheilun ulkopuolella. Jo 25-vuotiaana hänet valittiin Savitaipaleen kunnallislautakunnan esimieheksi, joka oli eräänlainen sen ajan kunnanjohtaja. Lisäksi selvässä uraputkessa oleva mies oli myös suojeluskuntajohtaja, pankinjohtaja ja liikemies; Myyrä yritti nimittäin hyödyntää urheilijan mainettaan perustamalla keihäitä valmistavan tehtaan. Liiketoimet eivät onnistuneet ja mies yritti välttää konkurssin lainaamalla hallustaan olleesta kunnan kassasta rahaa summan, joka vastasi Savitaipaleen kunnan budjetista kolmannesta. Nykyrahassa summa olisi noin 40.000 euroa.
Siitä lainauksesta tuli sittemmin melkoinen sotku eikä Myyrä enää koskaan käynyt Suomessa. Hänen poikansa tosin kävi sotien alla, mutta olen kuullut, että hänetkin olisi mukiloitu isänsä kotiseudulla. Ilmeisesti lainojen takaajat olivat hyvin katkeralla mielellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti