Aapo oli rankka elokuva, joka onnistui tavoittamaan omalta osaltaan sisällissodan psykohistoriaa. Sotaan voitiin paikallisesti niputtaa kaikenlaiset koetut kaunat ja vääryydet ja niinpä yksinkertaisuutensa vuoksi työpaikkakiusattu ja rakkauselämässään pettynyt aasinkuljettaja Aapo päätyi kostamaan kokemansa vääryydet. Rakkaudessa Aapo pettyi, kun hän rohkeni kosia erästä piikatyttöä, joka antoi selkäkeikkanaurun päästäen rukkaset, koska epäili, että heidän lapsensa saattaisivat syntyä aasinhäntäisinä.
Aapo saattoi olla koulussa kiusatulle pienelle ja paksulle Taisto Reimaluodolle luonnerooli. Lehtihaastattelussa hän valitteli, että hänen oli koulussa vaikea oppia lukemaan ja että vielä lukio-opinnotkin tuottivat vaikeuksia huonon lukutaidon vuoksi. Huono lukutaito ei välttämättä ole osoitus vähä-älyisyydestä, vaan lukihäiriöstä, josta myös esimerkiksi Ruotsin nykyinen kuningas kärsii. Muistanpa, että kansakoulun ekalla vieressäni istui Taisto Reimaluodon serkku, joka myöskin oppi niin huonosti lukemaan, että jäi luokalleen. Sen sijaan hän kyllä auttoi minua käsitöissä, joita en oppinut tekemään ja traktoreistakin hän tiesi seitsemänvuotiaana kaiken.
Vuosikymmeniä sitten Reimaluoto näytteli jossain kesäteatterissa menestyksellä Pohjantähden torppari Antton Laurilaa, joka kävi kapinan aikaan kostamassa isännälleen Töyrylle erinäisiä vääryyksiä, joita katsoi elämässään kärsineensä, vaikka Laurila ja Töyry olivat sukulaismiehiä. Tämä asia palauttaa mieleeni sen, että Lempyyn punakaartissa oli mukana kolme Sikasta, kun kaarti kävi surmaamassa maanviljelijä Sikasen.
Aapo-elokuva jätti minulle hyvin ahdistuneen olon, sillä se todistaa, että sisällissota oli täynnä häpeää, epätoivoa ja surkeutta vailla kunniaa. Onneksi sisällissotia näyttää olevan maassamme vain reilun 300 vuoden välein. Kahdessa edellisessä sisällissodassa osapuolten välinen maantieteellinen rintamalinja oli jokseenkin sama ja ratkaiseva taistelu käytiin Tampereen hangilla. Sama rintamajako näkyi vielä Eu-kansanäänestyksen yhteydessä. Erikoista viimeisimmässä sisällissodassamme oli, että laskujeni mukaan vuoden 1917 eduskuntavaaleissa sosialistit saivat enemmistön valkoisen Suomen puolella ja porvarit punaisen Suomen puolella.
Ihan näyttävä on tämä Suonenjoen Lepomäen Vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneiden muistomerkki, jonka ainakin tarinan mukaan ammutun valkoisen maanviljelijän poika kustansi: http://www.tyovaenliike.fi/muistomerkit/punavankimuistomerkki-suonenjoki-2/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti