Lukiessani kauan sitten Pekka Niirasen väitöskirjaa Kekkosen ja kirkon suhteesta jouduin päästämään yhden selkäkeikkanaurunkin. Nimittäin kenttäpiispan virkaa täytettäessä joskus iloisella 1960-luvulla paljastui, että kenttäpiispaehdokas Yrjö Massalla ja aikansa kohukaunottarella Tabe Slioorilla saattoi hyvinkin olla suhde. Tosin täyttä varmuutta asiaan ei saatu ainakaan suhteen syvyyden suhteen.
Nimittäin arvovaltaisessa Vip-lehdessä julkaisemassaan muistelmasarjassa Miehet ja minä Slioor paljastaa seuraavan otteen kirjeestä, jonka eräs herra, josta käytetään nimitystä ”George, teologian tohtori, pastori” oli vihreällä musteella kirjoittanut mielitietylleen ja jonka jostain syystä arveltiin lähteneen kenttäpiispaehdokkaan kynästä:
”Teidän kiehtovan olemuksenne tuntu, Teidän ihonne tuoksu. Se tuo entistä elävämpänä mieleeni ne hetket, jolloin Te olitte minua niin lähellä – hyvin lähellä, jolloin me molemmat värisimme onnesta painautuessamme toisiamme vastaan kuitenkin onnen täyttymyksen maljaa pohjaan saakka juomatta – jolloin Teidän ihanilta huuliltanne kuulin niin kuumana, polttavana, sykähdyttävänä, huumaavana, unohtumattomina helliä kuiskauksia.”
Kauniistipa siinä lemmestä luriteltiin. Arveluttava piirre kirjeessä on se, että lestadiolainen Yrjö Massa oli jo naimisissa toisella taholla. Kekkonen oli kuitenkin vapaamielinen mies eikä tapaus estänyt Massan valintaa kenttäpiispaksi. Korkeintaan se oli vain vähän hidaste sotilaskielellä ilmaistuna. Muistelen, että 60-luku oli hyvin iloista aikaa nykyiseen aikaan verrattuna.
Yllättäen kaikkitietävä Wikipedia ei jostain syystä mainitse mitään Massan ja Slioorin suhteesta, joten ilmeisesti Niirasen väitöskirjassa on virhe: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Massa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti