Ståhlbergit

Leo Lindstenin kirjassa Maiju Lassila - legenda jo eläessään on Työmies-lehden viimeisen päätoimittajan Algot Untolan viimeisestä matkasta seuraava kuvaus:

»Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli 'pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin'. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista."

Arvostan kovasti viisasta, rauhantahtoista ja sovittelevaa presidentti K. J. Ståhlbergia ja minusta on yllättävää, että samasta suvusta löytyy myös kiivasluonteisia miehiä, kuten esimerkiksi on tuo Untolan mereen tuuppaamisesta syytetty Wolmar Henrik Ståhlberg. Ilmeisen kiivasluonteinen oli myös presidentin serkun poika jääkäriupseeri Armas Ståhlberg.

Armas Ståhlberg muistetaan maamme historiassa siitä, että Saksassa hän ampui lapualaisen jääkäri Matti Saarikosken tämän kieltäytymisen vuoksi. Ilmari Turja on jopa kirjoittanut Jääkäri Ståhl-nimisen näytelmän tapauksesta. Vaikka Ståhlberg toimi Saksan sotalakien mukaisesti, Saarikosken pohjalaiset kaverit antoivat hänelle tappotuomion ja ilmoittivat sitten tälle sisällissodan alussa, että mikäli hän ei kuole tässä sodassa, kuolee hän sodan jälkeen.

Niinpä majuri Ståhlberg ilmeisesti katsoi, ettei hänellä ole mitään menetettävää ja kiipesi kuolemaa halveksuen Joutsenon taistelun aikana tähystämään eräälle korkealle kivelle ja sai luodin sydämeensä, vaikka hän oli joskus väittänyt olevansa niin hoikka mies, että kun hän seisoo kyljittäin ampujiin nähden, ei häneen osuta.

Armas Ståhlbergin kaatumispaikalle on pystytetty näyttävä muistomerkki, jonka ääressä yritän vielä tässä elämässä päästä hiljentymään. Tässä Willimiehen blogissa ansiokasta lisätietoa Joutsenon muistomerkistä: http://willimiehenjaljilla.blogspot.com/2013/01/joutseno-jaakari-stahlberg.html