Nätisti puhui presidentti Sauli Niinistö Martti Ahtisaaren maahanpanijaisissa ja hän mm. kertoi, että Ahtisaari pystyi näkemään pahimmissakin ihmisissä aina jotain hyvääkin, joka edesauttoi rauhanneuvotteluissa.
Itse painoin Niinistön korostaman asian sydämeeni, jossa olen sitä tutkiskellut ja jostain syystä mieleeni on tutkiskeluni seurauksena noussut neuvostoliittolaisen Elem Klimovin 1985 valmistunut elokuva, joka meillä tunnetaan nimellä Tule ja katso. Tämä raaka sotaelokuva kertoo murrosikäisestä pojasta, joka lyöttäytyy partisaanien mukaan saksalaisten miehittämällä Valko-Venäjällä vuonna 1943.
Jossain elokuvakerhossa katsoin tuon filmin enkä siihen silloin tykästynyt. Elokuva päättyy kohtaukseen, jossa sotaorvoksi jäänyt pikkupoika ampua räiskii puoliautomaattikiväärillään vedessä kelluvaan Hitlerin kuvaan lippaan tyhjäksi.
Ihmettelin ääneen moista mielestäni naurettavan kliseemäistä kohtausta. Eräs bussikuski sitten kysyi, että enkö minä todellakaan huomannut, että joka laukauksen jälkeen Hitler muuttui nuoremmaksi ja sitten kun hän on muuttunut vauvaksi, poika ei enää ampunutkaan. Häpesin, etten puuttuvan tunneälyn vuoksi todellakaan huomannut moista.
Nyt minusta tuntuu, että kyseinen kohtaus on maailman elokuvahistorian vaikuttavin kohtaus eikä sitä normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen pysty kuivin silmin katsomaan; varsinkin kun teini-ikäinen ampuja muuttaa räiskimisensä aikana ihan vanhan ukon näköiseksi. Tässä yhteydessä en voi olla kertomatta, että joskus näin lehdessä kuvan taaperoikäisestä Putinista äitinsä sylissä ja sekin kuva oli ajatuksia herättävä.
Tule ja katso -elokuvan englanniksi tekstitetyn version voi katsoa tästä linkistä ja maailman elokuvahistorian vaikuttavin kohtaus alkaa noin kohdasta 2t15min.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=come%20and%20see%2C%20youtube&fbclid=IwAR18Ez4kG0Em613K4DiswIrwLdtjmCXip2eOK5ATkNi_DEDXruyYjxO9_Ls#fpstate=ive&vld=cid:e06dc9ef,vid:zjIiApN6cfg,st:0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti