Harmituksen voima

Tänään minä olen lähes yhtä onnellinen kuin Tepon Jaskan kaveri Ryynäs-Topi sen jälkeen, kun Topin vanhin poika pääsi työttömyyskortistoon, koska olen nykyisen maailman kaiken kauheuden keskellä yhdeltä makuulta lukenut mainion kirjan, joka sai minut päästämään monta selkäkeikkanaurua.

On ihan oikein, että Helsingin Sanomat ei suostu sivuillaan käyttämään erästä n-alkuista sanaa eikä erästä r-alkuista sanaa, mutta toisaalta hieman ihmettelen, kun eilen löysin Hesarista erään v-alkuisen sanan, jota itse en suostu vanhanajan herrasmiehenä kirjoittamaan, joten hieman sievistelen tohtori Timo J. Tuikan hervottoman hauskan kirjan nimeä ja kerron sen olevan Harmituksen voima - Suomalaisen katkeruuden historia.

Tohtori Tuikka todistaa kirjassaan eittämättä, että Suomi on rakennettu maailman eittämättä onnellisimmaksi maaksi syvän harmituksen voimalla. Esimerkiksi yltiöpositiiviset ruotsalaiset ja norjalaiset ovat maailman onnellisuustutkimuksissa jääneet sijoille yms., kun taas tohtori Tuikka toteaa tutkimuksessaan suomalaisten rakentaneen maansa maailman onnellisimmaksi maaksi hampaat irvessä, peräsuoli pitkällä ja veren maku suussa.

Pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi on Tuikan kirjan luettelo niistä suomalaisista, jotka ovat kohonneet esimerkiksi urheilun, kulttuurin ja politiikan huipulle syvän harmituksen, katkeruuden ja harmituksesta kumpuavan kostonhimon siivittäminä. Tosin yhden virheen tohtori Tuikan tutkimuksesta löysin.

Nimittäin Tuikan mukaan Suomen Maaseudun Puolueen, jonka tunnuslauseena muistaakseni oli "SMP, neljä kirjainta joihin voi luottaa" ja maamme keihäänheiton menestys korreloivat keskenään. Tuota en usko, koska Suomen keihäänheitto menestyi parhaiten aikana, jolloin SMP:stä ei oltu kuultukaan.

Tuikan näkemys SMP:n ja maamme keihäänheiton yhtäaikaisesta menestyksestä perustunee siihen, että olympiavoittaja Pauli Nevala oli vähän aikaa mukana SMP:n toiminnassa, mutta riitaantui sitten jostain syystä SMP:tä johtaneiden herrojen kanssa.

Nevalan rivakan heittokäden salaisuus ei löydy vennamolaisuudesta, vaan siitä, että rutiköyhä koulukiusattu orpopoika Nevala pääsi nuorukaisena TVH:n hätäaputöihin mättämään lapiolla liejua syvän suo-ojan pohjalta. Kun Nevala kömpi ylös suo-ojasta ja pääsi armeijaan syömään ja lepäämään kunnolla, niin heti keppi lensi 21-vuotiaan nuorukaisen kädestä maailman sen kesän kärkitulokseen.

Tosin samana kesänä pieni, mutta vahva, orpopoika Jorma Kinnunen, joka lienee viimeisiä Suomessa huutolaisena myytyjä lapsia, heitti Äänekoskella ilmeisesti vielä pitemmän kaaren, mutta köyhän pitäjän urheilukenttä loppui kesken ja keppi lensi monta metriä kaurapellon puolelle ja heitto hylättiin. Mahtoi Kinnusta silloin harmittaa raskaasti.

Kinnusen heittokäsi ei kehittynyt liejun mätöstä, vaan hän mätti lantaa vallan ennätysmäärät ollessaan renkinä Tourusen talossa. Kinnunen kertoi muistelmissaan, että puuvartiset talikot katkesivat, mutta talossa oli onneksi yksi rautavartinen.

Lisätietoa tohtori Tuikan kirjasta ja varsinkin sen nimestä tässä: https://www.adlibris.com/fi/kirja/vitutuksen-voima-9789523823914?gclid=Cj0KCQiAr8eqBhD3ARIsAIe-buNXwJcy7VMncIMhRO7pgBodo8JyOVDvjOqUM9OYDfPbN7g5uhPib8YaAmWVEALw_wcB