Maamme hiihtomaajoukkueesta puuttuu nykyään äijämäinen fyysisyys. Nykyiset huippumme ovat enemmänkin sellaisia kuivankälppeitä poikasia, jotka eivät pärjää latukontaktitilanteissa, joita esiintyy varsinkin sprintti- ja parisprinttimatkoilla.
Juha Mieto oli sentään pitkä 197-senttinen hujoppi ja pituutensa puolesta hän olisi ollut sopiva nykyajan latutaistoihin, mutta pikkuisen hontelo oli Pitkä-Jussikin. Muistelen, että ainoastaan Lake Placidin olympiakisojen 15 kilometrillä Mieto ylitti 100 kilon haamurajan ottaessaan matkalta hopeaa. Hän lienee kestävyyshiihtohistorian ainut toistasataa kiloa painanut mitalisti.
Sen sijaan 1800 - 1900-lukujen vaihteessa hiihtolatuja hallinnut Heikki Kuusniemi, joka hallitsi maamme kilpalatuja reilut sata vuotta sitten, olisi ollut varsinkin sprinttitaistoissa mies paikallaan. Vaikka Kuusniemi oli Mietoa kolme senttiä lyhyempi, niin hänen kilpailupainokseen ilmoitettiin kunnioitettavat 105 - 130 kg. Isosta ruhostaan huolimatta hän pystyi reilut sata vuotta sitten silloisilla huonoilla laduilla hiihtämään 10 kilometriä 35 minuuttiin, jota saavutusta siihen aikaan pidettiin uskomattomana.
Kuusniemi oli hiihtotaitonsa lisäksi tunnettu myös voimistaan. Kun 1900-luvun alussa Suomessa vieraili sirkusten mukana ulkomaalaisia ammattipainijoita, yritettiin Kuusniemeä värvätä heille vastukseksi. Hiihtäjä Kuusniemi ei suostunut, mutta hänen varamiehekseen molskille saatiin jonkin verran pienikokoisempi tuleva antiikin kiekonheiton olympiavoittaja Verner Järvinen, joka ottelikin ammattilaispainijoita vastaan tasapäisesti.
Yllä oleva Kuusniemen valokuva todistaa, että miehen urheiluvälineetkin ovat sellaiset, että niiden avulla olisi suoriuduttu vaativistakin latutaistoista. Sauvat ovat kuin kirnunmännät eivätkä ne olisi heti ensi rytäkässä tuhansina päreinä, kuten nykyiset hiilikuituiset tikut tahtovat olla. Lisäksi kilpahiihtäjä Kuusniemen vyössä roikkuva pitkä puukko, saisi norjalaisenkin miettimään, kannattaako suomalaisen ohitusta yrittää estää samalla tavalla, miten viimeisimmissä Lahden mömmönkisoissa tapahtui, kun vuonomaan poika kampitti meijän Iivon.
Heikki Kuusniemi oli monipuolisesti lahjakas ihminen. Wikipedian mukaan "Kuusniemi kävi Viipurin lukkarikoulun 1901 ja valmistui Helsingin musiikkiopistosta 1904. Hän opiskeli myös Sternin konservatoriossa Berliinissä 1904. Hoidettuaan virkaatekevänä kanttoriurkurin tehtäviä Teiskossa ja Kuopiossa hänestä tuli Tampereen tuomiokirkon lukkari 1907. Samana vuonna hän ryhtyi myös Tampereen Jäämien sekakuoron johtajaksi, mitä tehtävää hän hoiti aina vuoteen 1933 asti, sekä Tampereen tuomiokirkon kuoron johtajaksi, vuoteen 1946 asti. Director cantus -arvonimi myönnettiin Kuusniemelle vuonna 1922.[4] Kuusniemi tunnettiin myös laulajana, laulujen säveltäjänä ja laulunopettajana."
Uskon, että Heikki Kuusniemen äänivarannot olivat mahtavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti