Kalevalainen hiihtotyyli

Tietääkseni suomalaiset eivät ole juurikaan käyttäneet eilen mainitsemiani poronnahkasuksia, koska meikäläiset kehittivät jo tuhansia vuosia sitten teknisesti paremman ratkaisun. Muinaiset isä-esimme liikkuivat talvisilla hangilla epäsymmetrisillä suksilla, joita kutsuttiin lylyksi ja kalhuksi. Lyly oli pitkä ja liukas ja kalhu lyhyt ja pohjalta karvainen.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että koska kansainvälinen hiihtourheilu on menettänyt makunsa astmaisten norjalaisten ylivoimaisuuden vuoksi, niin perinteisen ja vapaan hiihtotavan lisäksi suurkisojen ohjelmaan pitäisi ottaa erityinen kalevalainen hiihtomuoto, jossa kilpailijat käyttäisivät lylyä ja kalhua sekä yhtä pitkää sauvaa; tällä hetkellähän säännöt määräävät, että hiihtäjällä tulee olla kaksi sauvaa.

Tuo kahden sauvan vaatimus tuli sääntöihin sen jälkeen, kun jossain 90-luvun mömmönhiihdoissa Ruotsin Gunde Svan hermostutti kanssakilpailijoitaan ja alkoi tehdä kisapaikalla harjoituslenkkejä, joissa hänellä oli käytössään vain yksi sauva, joka oli monta metriä pitkä rottinkiseiväs. Silminnäkijöiden mukaan mies kiisi seipäänsä vauhdittamana ihan kauhean ylivoimaista faarttia, ja niinpä kilpailun jyry kielsi moisen epäreilun menetelmän käyttämisen.

Itse uskon, että muinaiset isä-esimme, joiden hiihtourheilussa ei ollut kysymys leikistä vaan hengissä säilymisestä, olivat todenneet hiihtomuodon, jota itse kutsun kalevalaiseksi hiihtotyyliksi, nopeimmaksi hiihtomuodoksi ja sillä tyylillähän Lieto Lemminkäinen hiihti kiinni hirven, vaikka hirven rakenteellinen huippunopeus on lähes 70 km/t.

Tuota isä-esiemme monimetristä sauvaa pystyi käyttämään tiukan paikan tullen myös keihäänä ja minusta turhan militaristisen ampumahiihdon voisi olympialaisten rauhanjuhlassa korvata keihäänheittohiihdolla, josta harrastuksesta esimerkin voi katsoa tästä videosta: https://www.youtube.com/watch?v=6ZBOc6ZDtDw