Rapala

Melkoisen vaikuttava on tuo Heinolan silta yli synkän virran. Ainakin hyvän tarinan mukaan tämän monumentaalisen rakennelman tekeminen maksoi 1930-luvun laman aikaan puolet Suomen köyhän valtion yhden vuoden budjetista. Itse en tuota ihan usko, ehkä se maksoi puolet jonkun vuoden valtion rakentamisbudjetista.

Erikoista tässä rautatiesillassa yli synkän virran on se, että rautatie päättyy siltaan. Luulen, että sillan rakentamisesta päätettäessä Itä-Hämeellä oli hyvät lobbarit eduskunnassa. Toisaalta silta rakennettiin pahimpaan pula-aikaan ja oli varmaankin sen ajan elvytystä parhaimmillaan. Kalliita koneita ei ollut ja halpaa työvoimaa oli tarjolla paljon. Lisäksi siltainvestointi lisäsi pitkällä tähtäimellä seudun taloudellista toimeliaisuutta monella sellaisellakin tavalla, joita siltahankkeen suunnittelijat eivät varmasti olleet edes ajatelleet.

Tuota siltaa oli rakentamassa myös eräs työmies Toivo Pylvänäinen, jota moni itähämäläinen saa nykyään kiittää elintasostaan. Siltatöissä Pylvänäiselle sattui sellainen vahinko, että hän onnistui saattamaan raskaaksi siltatyömaan ruokalassa työskennelleen tytön, jonka tapauksen paljastuttua mies katsoi parhaaksi häipyä maan alle useaksi vuodeksi, eli hän vetäytyi Päijänteen saareen ilmeisesti ruokkomaksuja karkuun. Yleisesti jopa uskottiin miehen häipyneen jopa veden alle, eli hukkuneen, mutta maamme kansantaloudelle oli onneksi, ettei niin käynyt.

Piileskelyaikana Pylvänäinen elätti itsensä vetämällä uistinta Päijänteellä ja samalla hän kehitteli menestyksellä myös erilaisia vaappumalleja. Heinolassa asuessani kuulin puhuttavan Karhusaaren erakosta, joka oli veistellyt männynkaarnasta vaappuja ja teki niiden turpalevyt säilyketölkkipellistä. Luulenpa, että jos jollakulla vielä on näitä Karhusaaren erakon vaappuja, ne saattavat nykyään olla arvossa arvaamattomassa.

Ainakin hyvän tarinan mukaan toinen kova ja köyhä kalamies, eli Lauri Rapala, joka yritti elättää perhettään uistinta vetelemällä, oli Pylvänäisen kalakaveri ja otti mallia tämän uistimista. Näiden vaappujen idea oli se, että ne matkivat haavoittuneen kalan liikettä ja se oli loistava innovaatio.

Rapala alkoi vallan ammatikseen valmistamaan ja myymään uistimia. Pikkuhiljaa Rapalan uistinten maine levisi ja liiketoiminta laajeni ja loppu onkin sitten melkoinen menestystarina. Niinpä tällä hetkellä Lauri Rapalan perustama firma lienee maailman suurin uistinten valmistaja, joka työllistää 1800 työntekijää eri puolilla maapalloa ja Rapala-konsernin liikevaihtokin on 228 miljoonaa euroa. Onnellinen loppu oli siis Toivo Pylvänäisen lapsenruokkotapauksella.

Muistelen kuulleeni, että Rapalalla on palveluksessaan kymmeniä vaappujentestaajia ja itsekin voisin hakeutua konsernin palvelukseen, sillä olen maailman innokkain, mutta myös huonoin kalamies, koska teen inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta kalat eivät pyristelyllään häiritsisi leppoisaa souteluani luonnonrauhassa. Jos minunlaiseni kalamies saa jollain välineellä kalan, niin se väline on todistetusti hyvä.