Neuvostopysäkkien lumo

Neulanpistopolitiikkaa harrastaneet neuvostovastaiset tahot väittivät aikoinaan, että entisessä hyvässä itäisessä naapurissamme kaikki muu oli paskaa paitsi kusi, mutta itse en ajattele ainakaan täysin noin.

Esimerkiksi vuonna 1955 valmistunut Pietarin metro tarjoaa huikaisevan taide-elämyksen ja huikaisevia taide-elämyksiä tarjoavat myös neuvostoliittolaiset bussipysäkit ainakin, mikäli yhtään on uskominen juuri tv:stä katsomaani dokumenttia Neuvostopysäkkien lumo ja miksi ei olisi uskominen.

Itse kiertelin aikoinani paljon Karjalaa, mutta siellä silmääni eivät pistäneet bussipysäkit. Ilmeisesti Karjala oli neuvostoaikaan sen verran kehityksestä jäljessä, ettei sinne kohonnut noita arkkitehtoonisesti merkittäviä bussipysäkkejä, joita äsken tellusta ihastelin.

Sen sijaan itärajan takana silmääni pistivät erilaiset hyvin taiteellisilta vaikuttavat tv-antenniviritelmät, joita rakennusten katoilla näki. Varsinkin kerrostalojen katoilla antenniviidakko edusti luonnonmonimuotoisuutta parhaimmillaan, koska neuvostoteollisuus ei ollut vielä onnistunut kehittämään yhteisantennia. Kahta samanlaista antennia en muistaakseni laajassa Neuvostomaassa tavannut ja ajattelin silloin, että tuossa asiassa olisi hyvä valokuvakirjan tai jopa väitöskirjan aihe, mutta toteuttamatta se hanke taitaa ainakin tässä elämässä jäädä.

Yle Areenan Neuvostopysäkkien lumo-dokumentin esittelytekstissä kerrotaan seuraavaa:

"Neuvostoliitossa arkkitehtuuri oli tiukasti keskushallinnon sääntelemää ja kaiken rakentamisen piti kuvata kommunismin voittoa ja järjestelmän ihanuutta. Bussipysäkeissä suunnittelijoiden vapaus ja luovuus sai kuitenkin kukoistaa ja niiden valloittava arkkitehtuuri vaihtelee tiukasta betonibrutalismista runsaaseen alkuperäiseen kansataiteeseen. Kanadalainen valokuvaaja Christopher Herwig valokuvasi neuvosto-bussipysäkkejä seitsemän vuoden ajan Kiovasta Vladivostokiin. (Soviet Bus Stops, 2023)"

Neuvostopysäkkien lumoon voi tutustua tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-64768090