Voi ihan hyvin olla niin, ettei eilen kertomani Tsekkoslovakian miehityksen aikaan Suomenlahdella havaittu Neuvostoliiton laivaston runsaslukuinen kokoontumisajo ollutkaan pelkkä tutkahäiriö, vaan laivat komennettiin merelle turvallisuussyistä.
Nimittäin historia todistaa sen, että entisen hyvän itäisen naapurimme matruusit ovat kovasti kapinahenkisiä ja niinpä on ihan viisasta komentaa heidät kriisin sattuessa merille, jotta he eivät olisi häiriköimässä satamakaupungeissa. Nähtäväksi jää, miten pahasti loukattu Venäjän Mustanmeren laivasto tulee suhtautumaan pitkittyvään Ukrainan sotaan. Voi olla, etteivät matruusit ole mielissään siitä, että heidän kerrotaan varomattomalla mahorkan poltolla räjäyttäneen ja upottaneen lippulaivansa Moskvaan.
Naapurin valtaapitävät muistavat, että matruusit tekivät Venäjällä vallankumouksen vuonna 1917, nousivat vuonna 1921 Kronstadissa kapinaan sen jälkeen, kun bolsevikit lakkauttivat muut puolueet ja vielä vuonna 1975 Neuvostoliiton laivaston poliittinen upseeri Valeri Sablin otti useiden miehistön jäsenten kanssa haltuunsa Burevestnik-luokan fregatti Storozhevoyn tavoitteenaan korruptoituneen Brezhnevin hallinnon syrjäyttäminen.
Kävin jokunen vuosi sitten Pietarin poliittisen historianmuseon ihan asiallisessa talvisotanäyttelyssä ja ostin sieltä viidellä eurolla tuon Mari-paitaa muistuttavan Kronstadin matruusien paidan. Tosin en ole viime aikoina tohtinut liikkua yleisellä paikalla se päällä, sillä vaikka hampaani ovat huonot, ovat ne kuitenkin omat, joten kyllä minä ne pitäisin.
Muuten jos joku itsensä pöhköksi lukenut historian lisenssi sattuu tämän lukemaan, niin oivallinen väitöskirjanaihe olisivat ne yli 6.000 Kronstadin kapinassa hengissä säilynyttä matruusia, jotka vuonna 1921 pakenivat sohjoista jäätä pitkin Suomeen. Sen verran asiasta tiedän, että jatkosodan jälkeen kapinaa johtanut Stepan Maksimovitš Petritšenko luovutettiin meiltä Neuvostoliittoon, jossa hän kuoli vankileirillä vuonna 1947.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti