Toisin kuin eilen historiaa kaunistellen kirjoitin, saattaa olla, etteivät kaikki Viipurin juutalaiset selvinneet hengissä sen jälkeen, kun Suomen hallituksen joukot vapauttivat kaupungin punikkien hirmuvallasta keväällä 1918. Historian kirjoituksessa näytetään yleensä sievistelevästi kerrottavan vain "Viipurin puhdistuksesta", kun noin 360 Viipurissa asunutta ulkomaalaiselta vaikuttavaa ihmistä joukkomurhattiin muuten vain toiseutensa takia; joukossa saattoi olla juutalaisiakin. "Viipurin puhdistus" on mielestäni yksi Suomen historian häpeällisimmistä tapauksista.
Yleensä uskotaan, että Viipurin verilöylyssä surmattiin vain kaupungin venäläisiä, mutta se ei ole koko totuus tapahtumasta. Tapettujen joukossa oli noin 30 muuhun kansallisuuteen luettavissa olevaa ihmistä; ainakin virolaiset, juutalaiset, tataarit, saksalaiset, italialaiset ja ukrainalaiset olivat edustettuina lihoiksi lyötyjen joukossa.
Joukkomurhassa kunnostautuivat varsinkin Kainuun sissit, jotka eivät ilmeisesti olleet kielimiehiä eivätkä osanneet lajitella vieraskielisiä uhrejaan. Joskus sisällissodasta käytetään nimitystä luokkasota, joka varsinkin Viipurin tapahtumat huomioiden on perusteltu nimitys, koska köyhän Kainuun nuorukaiset surmasivat ulkomaista rikasta porvaristoa ja myös toimivat teon jälkeen ruumiinryöstäjinä. Kukaan joukkomurhassa mukana ollut, ei ole tiettävästi julkisuudessa myöhemmin myöntänyt tekoaan eikä esitellyt ryöstösaalistaan.
Vaikkapa kansanedustaja Teemu Keskisarja, joka ennen politiikkaan siirtymistään kunnostautui varsinkin seksiin ja väkivaltaan perehtyneenä historiantutkijana, voisi nykyisen toimensa ohessa selvittää, että kuka oli se pienehkö, silmälasipäinen Kainuun sissien upseeri, joka käsikranaatti kädessä johti ratsun selästä kansainvälistä kulkuetta kaupungin läpi Viipurin valleille, jossa päälahtaus suoritettiin.
Luulisi, ettei Kainuun sissien joukossa ollut montaa pienehköä silmälasipäistä upseeria. Samalla kertaa voisi selvittää myös sen, oliko Urho Kekkonen-niminen kajaanilainen lapsisotilas mukana tapahtumassa.
Muutama vuosi sitten juttelin Viipurissa sikäläisen paikallisen matkaoppaan, joka tunnettiin Viipurin Mikkona, kanssa Viipurin ns. puhdistuksesta. Viipurin Mikko oli harvinaisen sivistynyt sekä paljon lukenut ihminen, kuten monet venäläiset ovat ja erityinen ansio hänelle oli, että hän oli Nobel-runoilija Joseph Brodskyn kavereita. Mikko puhui virheetöntä suomea, vaikka olikin täysin venäläinen.
Mikolla oli selitys vuoden -18 Viipurin ns. puhdistukseen. Hänen mukaansa teolla oli tarkoitus provosoida venäläiset hyökkäämään Suomeen ja sillä tavalla olisi estetty Venäjän ja Saksan välinen rauha. Jos sota olisi jatkunut, olisi hyvinkin sen lopputuloksena ollut Venäjän tuho ja monien haikailema ja Jääkärinmarssissakin mainostettu Suur-Suomi.
Itse epäilin Viipurin Mikon teoriaa ja Teemu Keskisarjan kirjaan Viipuri 1918 tukeutuen väitin, että sodan raaistamat ja tappamisen psykoosiin sairastuneet spriitä nauttineet sotilaat pystyvät hirmutekoihin pelkästään ilkeyttään ilman järjellisiä poliittisia tarkoitusperiä; sen historia, kuten myös Ukrainan viime aikojen tapahtumat, mielestäni eittämättä todistavat.
Olen lukuisia kertoja vieraillut Viipurissa, mutta kertaakaan en ole käynyt hiljentymässä tällä muistomerkillä, jossa lukee suomennettuna: "Me suremme ja muistamme kaikkia huhtikuun 29. päivän 1918 uhreja. Tällä paikalla suomalaiset jääkärit ampuivat yli 200 rauhallista Viipurin asukasta". Tekstissä on virhe, koska päävastuu ampumisista on Kainuun sisseillä eikä jääkäreillä.
https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/1487
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti