Heinäveden Tulilahden pyöräilijäneitosten murhan lisäksi on siellä tapahtunut toinenkin kuohuttava henkirikos, kun Onni Happonen surmattiin lapualaisaikaan. Happonen oli Heinäveden sosialidemokraattinen kunnallislautakunnan puheenjohtaja, joka tuolloin tarkoitti myös kunnanjohtajan luottamustehtäviä.
Happonen tunnettiin kotipaikkakunnallaan oikeamielisenä laillisuuden puolustajana ja vähäosaisten puolestapuhujana, joka toimintansa vuoksi sai paljon vihamiehiä paikallisten mahtimiesten keskuudesta. Niinpä Lapuan liikkeen edustajat kaappasivat hänet 1.9.1930 kesken kunnanvaltuuston kokouksen autoonsa paikkakunnan nimismiehen suosiollisella avustuksella.
Happonen oli kyllä varautunut muilutukseen ja niinpä hänellä oli kokouksessa mukanaan Mauser-pistooli, jolla hän yrittikin ampua varoituslaukauksen päällekarkaajien pysäyttämiseksi, mutta ase ei toiminut, koska heinäveteläinen kauppias oli tehnyt jäynän ja myynyt Onnille ruudittomat patruunat.
Happosen pahoinpidelty ruumis löydettiin metsästä vasta kaksi vuotta myöhemmin; tosin kaksi marjastajaa oli nähnyt ruumiin kätkemisen, mutta ajan hengestä kertoo se, etteivät he uskaltaneet ilmoittaa asiasta poliisille. Luin tuossa juuri Savon historian 5. osan, jossa tapauksesta kerrottiin se hätkähdyttävä yksityiskohta, että ilmeisesti ennen niskalaukausta Happosen vasemman käden sormet oli revitty irti ja ne löytyivät vainajan rinnan päältä.
Luin joskus kauan sitten Urho Kiukaksen, joka toimi Happosen murhan jälkeen Heinäveden nimismiehenä ja myöhemmin Mikkelin läänin maaherrana, muistelmat ja muistaakseni siinä kirjassa kerrottiin, että eräs muiluttaja oli selittänyt tapahtumien kulkua sillä, että "pitihän meijän se lopettoo, kun se tuli särettyä niin pahasti".
Työmies Otto Pakarinen tuomittiin taposta ja vapaudenriistosta yhdeksäksi vuodeksi vankeuteen ja vahtimestari Anselmi Puustinen sai viiden kuukauden tuomion. Huhutaan, että Pakarinen ja Puustinen ottivat vastuun teosta, koska heille luvattiin palvelusta maksu.
Wkipedian mukaan vankeinhoitolaitoksen ylijohtajanakin toiminut Valentin Soine yritti myöhemmin vuosikausia tutkia tapausta, mutta ei saanut Pakarista ja Puustista puhumaan. 1950-luvun lopulla Pakarinen lopulta otti yhteyttä ja ilmoitti olevansa halukas kertomaan tietojaan. Hän ei kuitenkaan ilmaantunut sovitulle tapaamispaikalle. Vuonna 1962 Pakarinen tuotiin pahoinpideltynä Iisalmen sairaalaan. Kotiuttamista edeltävänä iltana hän sai tuntemattoman vieraan ja kuoli seuraavana yönä kallonmurtumaan.
Happosen vihamiehet olivat vielä vuosikymmenienkin jälkeen sitä mieltä, että kuolema oli oikein. Vuonna 1967 Heinäveden kunnanvaltuuston silloinen puheenjohtaja sai uhkauskirjeen, koska aikoi pitää puheen Happosen haudalla.
Lisää Onni Happosen tapauksesta tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Onni_Happonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti