Terveiset Kutturasta

Olen viimeisen vuoden aikana lukenut viisi noin tuhatsivuista järkälettä Savon historiaa ja oppinut sen, että maakunta on ollut köyhä ja jäänyt jälkeen kehityksestä. Savo on ollut niin köyhää ja kehittymätöntä seutua, ettei täällä esimerkiksi ole juurikaan ollut ruotsinkielisiä aatelisia ja heidän kartanoitaan.

Sen lisäksi, että maamme jakaantuu kahtia leveyssuunnassa Pähkinäsaaren rauhan rajan mukaisesti roju- ja ei-roju-Suomeen, niin maamme jakaantuu pituussuunnassa kartano- ja ei-kartano-Suomeen. Tämä jako on muovannut Suomen kahden sisällissodan rintamalinjat.

Nuijasodan voitti kartano-Suomi ja punakapinan, jota monella muullakin nimellä kutsutaan, voittivat valkoiset, eli ei-kartano-Suomi, vaikka oman laskelmani mukaan maamme poliittinen tilanne oli silloin sellainen, että ei-kartano-Suomen puolella sosialistit saivat vaaleissa enemmistön äänistä ja kartano-Suomen puolella porvarit.

Nähtäväksi sitten jää, miten kolmannessa sisällissodassa käy. Runsaat kymmenen vuotta sitten Mikko-Pekka Heikkinen julkaisi Suomen seuraavasta sisällissodasta kertovan kirjan Terveiset Kutturasta. Siinä sodassa alivoimaiset pohjoisen joukot jyräävät etelään, keihäänkärkenä Saamen vapautusrintama ČSV. Sen johdossa häärii inarinsaamelainen Oula, šamaanien sukua, vääräleuka jo syntyessään.

Saamelaisrintamalla on tietenkin perinteiset tavat, mutta käytössä huipputeknologia. Etelän tosi-tv:llä ja hampurilaisilla ruokitut ”citykanit” eivät pärjää pohjoisen ”potuille”. Kurittomat etelän vetelät ryöstävät ostoskeskuksia, ja kun laukaus kajahtaa, he laskevat housuun. Lopputaistelussa Helsingin seudulla iso osa paikallisesta väestöstä pakenee taistelujen tieltä Tallinnaan bilettämään ja ainoastaan somalit puolustavat kotejaan sitkeästi.

Tässä yhteydessä muistan, että kyllä Savossakin vaikuttaa ainakin yksi aatelissuku, joka tosin lienee pahasti maatiaistunut. Nimittäin joskus ennen sotia Iisalmen kutsuntatilaisuudessa oli paikalle kutsuttu myös eräs Aminoff-suvun edustaja, jolle tilaisuudesta vastaavat ihastelivat, miten hienoa on, että joukossa on yksi aatelinenkin. Siihen nuoriherra Aminoff vastasi vähätellen että: "Minnoun tavallinen paroni vuan".

https://kiiltomato.net/critic/mikko-pekka-heikkinen-terveiset-kutturasta/