Minne kukat kadonneet

Muiden vanhusten tavoin muistini pätkii uusissa asioissa, mutta vanhat asiat palaavat mieleeni entistäkin selkeämpinä. Niinpä muistan, että iloisella 70-luvulla joku Babitzinien musiikillisesti lahjakkaista lapsista kertoi jossain lehdessä sukunsa olevan puolalaista alkuperää, vaikka itse äänestäisin venäläisyyden puolesta. Tosin voihan se olla, että monikansallisessa tsaarin armeijassa oli myös Pietarissa syntyneitä puolalaisia kenraaleja.

Ja senkin minä muistan, että äskettäin edesmennyt suuri suomalainen kulttuurialan vaikuttaja ja Kivikasvoista tuttu Jori Dolivo, joka alun perin tunnettiin nimellä Georgij Dolivo-Dobrovolskij, kertoi jossain lehdessä sukunsa olevan Espanjan pakolaisia, vaikka kyllä hänenkin vaarinsa Kirkan vaarin tavoin oli tsaarin armeijan kenraali nimeltään Severin Dolivo-Dobrovolski.

Severin Dolivo-Dobrovolskista Wikipedia kertoo sen, että hän asui Venäjän sisällissodan jälkeen poliittisena pakolaisena Suomessa. Hän osallistui useiden valkoisten emigranttijärjestöjen toimintaan ja julkaisi fasismia kannattaneita venäjänkielisiä lehtiä. Dobrovolski luovutettiin vuonna 1945 niin sanottujen Leinon vankien joukossa Neuvostoliittoon, missä hänet tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin. Hän oli ainut Leinon vangeista, joka sai kuolemantuomion.

Tässä yhteydessä en malta olla paljastamatta, että suomalaisista tunnetuista muusikoista myös Olli "Puppe" Ahvenlahti on venäläistä sukua ja että myös Malmstenin veljeksien Georgin ja Eugenin äiti oli venäläinen.

Vaikka Jori Dolivo oli fasismiin taipuvaisen kenraalin pojanpoika, niin kuitenkin hän nuorena miehenä esiintyi Kukonpojat-nimisessä yhtyeessä, joka on levyttänyt tämän kauniin rauhanlaulun Minne kukat kadonneet. Laulun tekstin idea on Donin kasakoiden kehtolaulusta, jonka sanat Pete Seeger löysi venäläisen Nobel-kirjailijan Mihail Šolohovin kirjasta Hiljaa virtaa Don. https://www.youtube.com/watch?v=b8OEpssxXxk