Mansikka, mustikka, Suonenjoki

 Muistanpa, miten maailmalle lähtiessäni sain tädiltäni 37 vuotta vanhan Helsingin Sanomien sivun, jossa oli Helsingin kartta. Sen avulla tätini uskoi minun löytävän yliopistolle. Sivun toisella puolella oli pienehkö uutinen, jonka mukaan Saksa oli hyökännyt Puolaan. Siihen aikaan ihmisten kasapäihin tappaminen oli sen verran tavallista, että sitä pidettiin pienehkön otsikon arvoisena.

Tämänpäiväisessä Hesarissa on Anna-Stina Nykäsen ansiokas peräti kahden aukeaman juttu Ukrainan tilanteesta varustettuna isolla otsikolla "Sodan valossa". On hyvä, että maailma on nykyään sen verran kehittynyt, että fasistisen Venäjän imperialistista hyökkäystä naapurivaltioon paheksutaan huomattavan näyttävästi, enkä jaksa uskoa, että kyseessä on pelkästään Mediapoolin salajuoni, kuten putinistit väittävät.

Kyseinen Hesarin juttu sai minut jälleen kerran tuntemaan tervettä kotiseutuylpeyttä ja lainaan nyt suoraan lehteä, joka kertoo seuraavaa:
'
"Pommi-iskussa perheensä menettänyt mies kaivelee roinaa kotitalon paikalla olevan ison kuopan pohjalla, etsii valokuvia perheestä. Hän vastailee samalla toimittajan kysymyksiin. Mistä maasta toimittaja onkaan, hän kysyy. Ja sitten hän lausuu: Mustikka. Puolukka. Suonenjoki. Hän on käynyt vuosikausia Suomessa poimimassa marjoja lisätuloksi perheelle.

Sotasairaalassa hoitaja kauhoo borssikeittoa peltilautaselle ja sanoo toimittajalle suomeksi: Ota paljon! Marjanpoimija hänkin."

Minusta tuntuu siltä, että Suonenjoella marjanpoiminnassa olleita tuhansia ukrainalaisia on kohdeltu yleensä ihan hyvin eikä heitä ole pidetty nälässäkään. Tosin sellaisen huolestuttavan uutisen kuulin viime kesänä, etteivät ainakaan eräällä mansikkatilalla ukrainalaiset ja venäläiset poimijat enää mahtuneet samalle pellolle.

Anna-Stina Nykäsen Ukraina-jutun voi ainakin yrittää lukea tästä linkistä: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000009431253.html