Niin taiteellisesti lahjakkaita olivat Kuopiossakin vaikuttaneet Järnefeltin aatelisperheen lapset, että taiteellisessa lahjakkuudessa heidän kanssaan voivat kilpailla vain lapinlahtelaista maalaisköyhälistöä edustaneet Halosen sisarukset.
Eero Järnefelt maalasi maamme taidehistorian parhaan taulun, Armas sävelsi maamme säveltaiteen kauneimman sävelmän eli Järnefeltin kehtolaulun ja Arvid oli joltinenkin kirjailija, mutta yhtään hänen kirjaansa en ole jaksanut lukea, joten on parempi, että koska minulla ei ole hänen lahjakkuudestaan mitään myönteistä sanottavaa, niin parempi on, etten sano mitään.
Sen sijaan sen olen kuullut, että Arvid oli oikein harvinaisen huono suutari. Alun perin hänestä piti tulla tuomari ja hän luki lakia, mutta kun hänen olisi pitänyt istua ensimmäiset käräjänsä, hän valvoi mietiskellen koko edellisen yön ja tuli sitten siihen lopputulemaan, johon itsekin aikoinani päädyin, ettei ole pätevä ketään tuomitsemaan ja niinpä hän päättikin ryhtyä elättämään itsensä käsiensä työllä.
Niinpä sitten Tolstoin oppeihin ihastunut Arvid sitten tekikin, mikäli kirjoittamista pidetään käsillä tekemisenä. Hän toki yritti toimia myös suutarina, mutta siitä asiasta ei ole jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Muta kirjailijana hän oli aikanaan arvostettu, joka ehkä pelasti myös hänen henkensä, koska sisällissodan aikaan kummallakin osapuolella olisi ollut aihetta hänet ampua, koska hän oli ehdoton pasifisti. Hänelle olisi saattanut helposti käydä samalla tavalla kuin Isohiiden veljeksille, joista tämä Apu-lehden juttu kertoo:
https://www.apu.fi/artikkelit/isohiiden-veljesten-puolueettomuus-ei-saastanyt-heidan-henkeaan-vuonna-1918
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti