Paheellinen ja intohimoja kuohahteleva Kuopio

 Suorittamissani kulttuurihistoriallisissa tutkimuksissa on paljastunut, että Kuopio oli 1800-luvun jälkipuoliskolla eittämättä maamme kulttuuripääkaupunki, jonka aseman kaupunki sittemmin menetti, kun Savon rata valmistui ja savolainen intelligentsia muutti joukolla Helsingin suuntaan varsinkin Tuusulajärven rannalle.

Kuopiossa vaikuttivat aikoinaan kansallisfilosofi J. V. Snellman, kirjailija-liikenainen Minna Canth, joka taitaa olla ainut nainen, jonka kunniaksi maassamme liputetaan, Järnefeltien todellinen kulttuuriperhe, Halosten monipuolisesti lahjakas kulttuurisuku, Wrightin tarkkakätiset veljekset, jotka ampumisen lisäksi myös maalasivat tappamiaan lintuja ja Juhani Aho, josta olisi varmaankin tullut maamme ensimmäisen Nobelin voittaja, ellei olisi kuollut kohtuuttoman nuorena.

Kuopiossa toimi aikoinaan kaksikin kirjallista salonkia, sillä Minna Canthilla ja Elisabeth Järnefeltilla oli kummallakin omansa. Kummassakin salongissa oltiin taipuvaisia ajattelemaan, ettei sivistystä ja kulttuuria muualla Suomessa juuri ollutkaan kuin Kuopiossa eikä tämä mielipide ollut täysin perusteeton tänäkään päivänä.

Salonkien emäntien välit eivät olleet kaikin ajoin auvoiset. Vanhat rouvat eivät olleet keskenään kaikin ajoin edes puheväleissä, koska olivat mustasukkaisia toisilleen Juhani Ahosta. Tarinan mukaan rouvat eivät välillä edes tervehtineet toisiaan kadulla kohdatessaan. Elisabeth Järnefelt ei tosin pitkään aikaan tervehtinyt edes maaherra miestään, koska heidän liitossaan oli 14 vuoden täydellisen puhumattomuuden kausi. Runsaslukuisen lapsilauman tehtävänä oli kantaa viestilappuja vanhempiensa välillä.

Pariskunnan mykkäkoulua tuskin lievensi sekään, että taloudenhoitaja synnytti maaherra Alexander Järnefeltille lapsen. Mutta toisaalta yksiavioisuuteen ei ilmeisesti jaksanut pitäytyä rouva Järnefeltkään, sillä hänet tavattiin kerran samasta puskasta Juhani Ahon kanssa. Sitä, mitä he puskassa tekivät, en osaa sanoa. Tässä tapauksessa on syytä korostaa sitä, että parin ikäero oli samaa luokkaa kuin nykyisen Ranskan hallitsijaparin ja rouva Järnefelt oli yhdeksän kertaa synnyttänyt.

Juhani Aho ei ollut kiinnostunut vain äidistä, vaan myös Järnefeltien tytär Aino kiinnosti jopa siinä määrin, että kilpakosija Jean Sibelius osti vallan pistoolin tehdäkseen kaksintaistelussa välinsä lopullisesti selviksi Ahon kanssa. Suomen kulttuurihistorian onneksi hän ei kuitenkaan turvautunut tuliaseeseen, vaan tyytyi pelkästään repimään ravintola Kappelissa Ahon palttoon halki. Luulen, että jos miehet olisivat ryhtyneet pyssysille, olisi Sibeliukselle käynyt huonosti, koska kokenut eränkävijä Aho oli varmasti taitavampi ampumaaseen käsittelijä.

Ihmettelen muuten, miksi kansamme muistaa Minna Canthin tukevana savolaismatamina, vaikka hän oli nuoruudessaan hyvin kaunis nainen https://finlandtoday.fi/happy-minna-canths-day/