Panu Rajalan Mika Waltari-kirjasta paljastuu, että kirjailija Waltari vietti nuoruudessaan reipasta kirjailijaelämää eikä siis ollut mikään vesipoika, mutta hänen boheemiutensa oli kuitenkin sangen vaaratonta luokkaa verrattuna velipoikaan Samuli Waltariin.
Samulin oli niin hankala sopeutua normielämään, että hän päätyi armeijaan upseeriksi, että hän päätyi armeijaan upseeriksi, koska oli ilmeisesti kuullut, että upseerit sotia taistelee ja juo, kuten laulussa sanotaan.. Tästä ammatinvalinnasta sitten seurasi se, että hän oli yksin muuttaa koko toisen maailmansodan historian.
Samuli Waltari oli välirauhan aikaan vartioimassa Hangossa rajaa ja erään ryyppyputken jälkeen hän komensi miehensä tulittamaan tykillä venäläisten päämajaa. Eräs tervejärkinen korpraali rohkeni epäröidä pystymakkurissa toikkaroineen luutnantin määräystä ja tämän vuoksi Samuli Waltari ampui tätä niskuroijaa pistoolillaan.
Korpraali ehti kuitenkin heittäytyä syrjään ja luoti vihelsi vain kahden kranaattia tykille kantaneen tykkimiehen välistä. Samuli Waltari vapautettiin tapauksen jälkeen tehtävistään.
Toistakymmentä vuotta sitten kerroin tämän tapauksen silloisella blogillani toivoen, että saisin tapauksesta lisätietoa ja esitin, että tuntemattomaksi jääneen korpraalin henkilöllisyys olisi selvitettävä ja hänet olisi nimettävä jälkikäteen Mannerheim-ristin ritariksi, mikäli se olisi suinkin mahdollista.
Vuosia myöhemmin tuntemattomaksi jääneen sankarikorpraalin pojanpoika ilmoitti, että hänen vaarinsa Lars Holmström oli perään kuuluttamani sotilas. Lars Holmström kertoo tapauksesta kirjassaan Välirauhan ja jatkosodan päiviä ja öitä, joka sotahistoriaa harrastavien kannattaa lukea.
https://www.antikvaari.fi/k/holmstrom-lars/valirauhan-ja-jatkosodan-paivia-ja/00325648df7e793858ec786a
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti