Luulen, että ukrainalais-suomalaisen Ilja Repinin Volgan lautturit lienee vasta maailman toiseksi tunnetuin maalaus, sillä se häviää niukasti Mona-Lisalle, mutta voittaa kuitenkin tunnettuisuudessaan aiemmin ylistämäni ja suosikkitaulunani pitämäni Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset.
Vaikka Järnefeltkin vääristeli maalauksessaan jonkin verran historiaa, niin Repin vääristää historiaa paljon enemmän. Volgan lautturit eivät olleet mitään nälkiintyneitä resupekkoja, vaan he olivat Venäjän työväenluokan eliittiä, nuoria riuskoja miehiä.
Sellaisiahan ovat vielä nykyäänkin kuljetusalalla työskentelevät ja esimerkiksi maamme satamien ahtaajat vaikuttavat kuvista päätellen isoilta ja riskeiltä Helvetin enkeleiden kaltaisilta miehiltä, joka asia saa ilmeeni mietteliääksi ja tuo mieleeni Marlon Brandon kuuluisaksi tekemän elokuvan Alaston satama.
Volgan lautturit eivät siis edusta sosialistista tai mitään muutakaan realismia, vaan se on ropakantaa, jolla kuvataan tsaarin Venäjää, jossa suuri ryysyköyhälistö vetää yhteistä venettä, jonka perässä ainakin maalauksen perusteella istuu muutama harva. Repin inhosi tsaarin valtaa, mutta niin hän inhosi myös bolsevikkikomentoa ja jäi asumaan Suomeen, vaikka häntä isollakin rahalla houkuteltiin Neuvostoliittoon.
Repin osoittaa maalauksessaan olevansa nerokas visionääri. Volgan lautturien taustalla pienenä uhkaavan mustana pilkkuna erottuu höyryävä laiva, joka edustaa uutta tekniikkaa, joka tulee hävittämään lautturien arvostetun ammatin.
Ja vielä suurempaa nerokkuutta Repin osittaa, kun hän on maalannut miesjonon neljänneksi viimeisen vanhahkon, kaljuhkon ja laihahkon miehen kouraan huonosti näkyvän sinisen täplän, jonka uskon kuvastavan nykyistä jälkiteollista aikaamme ja olevan kännykän. Ilmeisesti tämä lautturi räplää kännykkäänsä ja katselee työajallaan kissivideoita. Sellaistahan tapahtuu nykyäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti