Rakastan sinua, elämä

Sosialistisesta mediasta on tällä hetkellä vaikea löytää mitään myönteistä kirjoitusta venäläisistä, joten minä syyllistyn nyt siihen. Esimerkiksi venäläinen musiikki vetoaa suomalaisen melankoliseen mieleen enemmän kuin ruotsalainen duurimusiikki. Pari iltaa sitten kannustin harvoja lukijoitani kuuntelemaan Kari Tapion esittämää hirvittävän kaunista hengellistä laulua Olen kuullut on kaupunki tuolla ilman, että olisin varoittanut siitä, että kyseessä on venäläinen sävelmä.

Wikipedia kertoo asiasta seuraavaa: Olen kuullut on kaupunki tuolla (tunnetaan myös nimellä Laulu taivaasta on käännöskappale venäläisen Aleksander Gurilevin (1803–1858) säveltämästä ja Nikolai Makarovin sanoittamasta "Однозвучно гремит колокольчик" (Odnozvutšno gremit kolokoltšik). Alkuperäinen sanoitus kertoo hevosajurista, joka laulaa kaunista ja surullista laulua. Suomenkielisen käännöksen kappaleeseen on tehnyt Vali Kunnas. Googlen kääntäjä paljastaa, ettei kyse liene mistään hengellisestä musiikista, koska suomennettuna sävelmän nimi on Yksitoikkoisesti soi pieni kello.

Vaikuttaa siltä, ettei Venäjän järjetön hyökkäys Ukrainaan ole muuttanut suomalaisten musiikkimakua, sillä Youtubesta löytyvä lestadiolaisen poliisin Petrus Schroderuksen esitys kappaleesta Rakastan sinua, elämä, on kahdessa vuodessa kerännyt lähes neljä miljoonaa kuuntelukertaa, joka lienee lähellä Suomen ennätystä.

Rakastan sinua, elämä todistaa, ettei musiikki tunne rajoja. Laulun historia alkaa vuodesta 1956, kun suosittu näyttelijä ja laulaja Mark Bernes luki Konstantin Vanšenkinin elämänylistystä huokuvan runon Komsomolskaja Pravdasta. Bernes otti yhteyttä runoilijaan ja sanoi haluavansa teettää runosta laulun. Vanšenkin oli aluksi vastahakoinen, mutta hanke eteni kun Bernes otti yhteyttä säveltäjä Eduard Kolmanovskiin ja loppu onkin musiikin historiaa.

Rakastan elämää on yksi Suomen suosituimmista lauluista ja esimerkiksi Martti Ahtisaari kajautti tämän vaali-iltana presidentiksi tulonsa varmistuttua. Itänaapurissakin tämä on erittäin suosittu kappale ja koko ihmiskunnan suuri sankari Juri Gagarin ilmoitti sen suosikkilaulukseen.

Neuvostoliittolainen sanoitus poikkeaa jonkin verran suomalaisesta, koska siinä korostetaan enemmän elämän ihanuutta, miesten välistä ystävyyttä, perinteisiä perhearvoja ja maanpuolustuksen tärkeyttä. Asian selittänee se, että alkuperäinen sanoittaja oli Konstantin Vanshenkin, joka palveli sodan aikana laskuvarjojääkärinä ja joka kuului siihen ikäluokkaan ja aselajiin, jonka edustajista harva selviytyi sodassa elossa ja osasi niin ollen rakastaa ainutkertaista elämää.


Suomalainen versio on astetta synkempi, jossa maailmaa tarkastellaan kyynelhelmien läpi ja jossa ei edes ystävä tuo lohtua. Suomalaisen sanoituksen on tehnyt Suomen kommunistisen puolueen valistussihteeri Pauli Salonen, mutta siitä huolimatta esimerkiksi lestadiolainen poliisi suostuu laulamaan sen estoitta.

Nyt kuuntelemme kuitenkin kappaleen suosikkivokalistini Jori Otsan tulkintana. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että edelleenkin pysytään hengellisellä linjalla, koska Jori Otsa on diakoni ja tämä äänite paljastaa sen, että hän on nauhoitushetkellä selvästikin harjoittamassa kapakkalähetystyötä, joka varmasti tarpeellista onkin. https://www.google.com/search?client=firefox-b-d&q=jori+otsa%2C+rakastan+el%C3%A4m%C3%A4%C3%A4#fpstate=ive&vld=cid:e442054d,vid:Vf71S6PKwKE