Työläiskenraali

Mielestäni niin uskomattoman asian itsestään paljastaa entinen puolustusvoimain komentaja kenraali evp Ari Puheloinen muistelmateoksessaan Sotilas ja työmies, että sitä on vaikea uskoa todeksi ja tämä uskomattomalta kuulostava asia saattaa monen lukijan mielestä heikentää tämän mielenkiintoisen teoksen muutakin uskottavuutta.

Nimittäin ollessaan 17-vuotiaana kesätöissä paikallisella sähköyhtiöllä, Puheloinen kaivoi 70 senttimetrin syvyistä lapion levyistä ojaa sataviisi metriä päivässä. Aikaa urakkaan kului seitsemän tuntia ja parikymmentä minuuttia, sisältäen lyhyen eväidensyöntitauon ja juomapullon täytöt läheisen talon kaivosta. Kenraali Puheloisen mukaan tuo sataviisi metriä on vieläkin Luumäen Sähkön epävirallinen ennätys.

Itse olen lähinnä onkimatoja kaivaessani ollut sen verran kiinni lapion hantaakisssa, että sataviisi metriä päivässä kuulostaa uskomattomalta Suomen kivisessä ja runsasjuurisessa maastossa. Toisaalta olen kyllä varsinkin Kalle Päätalon omaelämänkerrallisissa romaaneissa törmännyt samankaltaisiin hirmuisiin työsuorituksiin. Ja muistelenpa, että myös keihäänheittäjä Jorma Kinnunen on kertonut pystyneensä nuorenamiehenä vastaavankaltaisiin huimiin saavutuksiin työelämässä.

Esimerkiksi ollessaan renkinä Tourusen talossa, hän sai urakakseen tyhjentää talon lantalan. Kinnunen pisti tuulemaan ja vaikka kaksi puuvartista talikkoa katkesi heti kättelyssä, niin kuitenkin rautavartinen kesti sen verran, että Jorma tyhjensi lantalan päivässä, vaikka isäntä oli arvioinut urakan vievän neljä päivää.

 

Vielä puolustusvoimain komentajana ollessaankaan Puheloinen ei vierastanut työmiehille kuuluvia hommia. Kun jossain puolustusvoimien suuressa juhlatilaisuudessa piti pystyttää iso juhlateltta, niin tehtävää suorittaneet varusmiehet käyttelivät pystytyskiiloja hakatessaan lekojaan niin avuttomasti, että kenraali Puheloinen puuttui asiaan ja ryhtyi paraativormu päällä näyttämään, miten lekaa käytetään, kun sitä oikein järjen kanssa käytetään.

Muuten Puheloisen muistelmateos on yllättävän hauskasti kirjoitettu kirja, vaikka moni on tiettävästi sitä mieltä, ettei kirjoittaja ole ihan tämän universumin rennoin mies.