Harmi, ettei 1909 syntyneen 248-senttisen Väinö Myllyrinteen nuoruudessa harrastettu kori- tai lentopalloa, joten hänen synnynnäinen ulottuvaisuutensa jäi näissä lajeissa hyödyntämättä. Sen sijaan mies taisi jossain vaiheessa esiintyä ammattipainijana. Hän lienee menestynyt ainakin taloudellisesti hyvin, koska pystyi hankkimaan itselleen auton aikana, jolloin sellainen oli maassamme harvinaisuus. Mahtuakseen kärryynsä oli hänen poistettava siitä etuistuin ja ohjattava autoa takapenkiltä käsin.
Myös nyrkkeilyä Myllyrinne kokeili. Armeija aikanaan hän ilmoittautui Viipurin Nyrkkeilijöiden riveihin. Armeijan mestaruuskilpailuissa huhtikuussa 1929 Helsingissä Myllyrinne kuitenkin diskvalifioitiin raskaan sarjan ensimmäisen ottelun 2. erässä epäpuhtaan nyrkkeilyn takia.
Hän oli kuitenkin varmaan aika hyvä, sillä Viipurin Nyrkkeilijät ilmoitti hänet lokakuussa 1929 seuran kansainvälisiin kilpailuihin. Vastustajaksi arvottiin Viron mestari ja maajoukkuemies Karl Tender. 20-vuotiaan Myllyrinteen todellista tasoa ei päästy testaamaan, sillä hän luovutti ottelun.
Muistan jostain lukeneeni seuraavan merkittävän urheilu- ja kulttuurihistoriallisen asian, jota en malta olla kertomatta, vaikka sen totuudesta en mene valalle. Nimittäin sota-aikaan kenttäarmeijan mestaruuskisoissa Väinö Myllyrinne eteni lohkossaan loppuotteluun saakka. Vastaan olisi siinä tullut 195-senttinen Asser Jokinen.
Jokinen oli harvineisen lempeä ja sivistynyt herrasmies, joka ei tahtonut pahaa kenellekään. Myöhemmin hän tuli tunnetuksi WSOY:n kustannustoimittajana, joka mm. siivosi Tuntemattomasta sotilaasta pahimmat rivoudet. Niinpä Tuntemattomassa sotilaassa ei esimerkiksi kertaakaan lausuta sitä v:llä alkavaa ja u:hun päättyvää sanaa, joka ei kuitenkaan ole viulu ja jota sanaa ilman nykyajan nuorten puhe olisi hyvin katkonaista.
Helsingin Sanomien kulttuurisivulla kerrottiin, että "jatkosodan aikana toli luutnantti Jokisen vetämässä joukkueenjohtajana porukkaa, joka kolusi valloitetun Karjalan autioituneita taloja ja varmisti, että niiden nurkissa ei piileskele desantteja ja partisaaneja.
Kun joukkueenjohtaja ensimmäisenä astui erääseen taloon ja loi yleissilmäyksen, hän äkkiä havaitsi sängyn alta ojentuva käden, jossa oli kranaatti. Jokinen ehti ampua ensin.
Tapahtuman intensiteetti oli sitä luokkaa, että se järkytti Jokista syvästi. Hän anoi pääsyä esikuntatehtäviin ja saikin siirron sotilasvirkamieheksi Äänislinnan sotilassairaalaan."
Lempeäluonteista Jokista alkoi pelottaa tuleva armeijan mestaruuskilpailujen loppuottelu, sillä vaikka hän itsekin oli iso mies, oli vastaan tulossa häntä yli puoli metriä pitempi jättiläinen. Lopulta Jokinen katsoi viisaimmaksi kuunnella järjen ääntä ja hän marssi kilpailujen juryn luokse ilmoittaakseen, että hän luovuttaa ottelun etukäteen. Mutta Jokinen oli myöhässä. Jury ilmoitti, että Väinö Myllyrinne oli jo ehtinyt käydä ilmoittamassa luovuttavansa ottelun. Isot miehet ovat vähän pehmeitä.
Tässä lisätietoa Myllyrinteen Väiskistä
https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Myllyrinne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti