Sukututkija Anne Koivistoinen on lisännyt sukumme facebook-sivulle kuvan Kärkkäälän kansakoulun opettajasta ja oppilaista noin vuodelta 1914. Ei tainnut tuon kuvan ottohetkellä olla koulussa kuin yksi opettaja, joten vilinää ja vilskettä siellä on ollut, koska tuossa kuvassakin on yli 30 oppilasta. Keskellä istuva koulun opettaja Hilja-Kustaava Vainikainen oli kylän keskeinen vaikuttajayksilö lähes 50 vuoden ajan.
Luulen, että melkoinen juorumylly on kylässä vellonut ihan Niskavaara-elokuvan tapaan, kun Satulamäen ison talon vanhimman pojan Esa Vainikaisen sukset alettiin nähdä nojallaan koulun seinustalla. Vieläkin juorutaan siitä, että Vainikaisen veljeksistä myös nuorempi Fredrik, joka oli kavereiden kesken vain Rietu, olisi myös ollut ihastunut Hilja-Kustaavaan.
Asia ratkesi sitten talvella 1918, kun Rietu kuoli vahingonlaukaukseen, niin ainakin Sotasurma-tiedostoon on merkitty. Kylän suojeluskuntalaiset majoittuivat koululle ja kun Rietu saapui sinne yönpimeydessä, ampui häntä eräs renkipoika, joka kuvitteli punaisten hyökänneen. Rietu juoksi laukauksen jälkeen vielä noin sadan metrin päähän Närhilän talolle asti ja kuoli tielle. Talossa asui silloin Taavetti Koivistoinen perheineen. Rietukin oli äitinsä puolelta Koivistoisia.
Ilmeisesti sisällissodan aikaan Kärkkäälässäkin oli kireät tunnelmat. Minulle on kerrottu, että kylän punaiset pitivät majaansa parin kilometrin päässä kylän koulusta Vainion isossa talossa, jonka isännän veli Ville Vainio (alk. Karjunen) eteni kansanedustajaksi asti. Lisäksi hän kunnostautui Tammisaaren pakkotyölaitoksessa keksijänä rakentamalla siellä vankilan johdon suosiollisella avustuksella hienon ikiliikkujan, jonka ainut vika oli, ettei se pyörinyt.
Eräs Kauppisen suvun mies, joka lienee ollut innokas järjestömies, tosin yritti lieventää kylän poliittista vastakkainasettelua toimimalla sekä punaisten että suojeluskunnan joukoissa, mutta seurauksena tästä sovitteluyrityksestä oli se, että kumpikin osapuoli uhkasi Kauppista ampumisella.
En malta olla kertomatta, että kun kansanedustaja Ville Vainio puhui vappuna 1921 Väinölänniemellä, häntä oli kuulemassa Etsivän Keskuspoliisin agentin mukaan yli 7.000 innostunutta kuulijaa eli yleisöä oli enemmän kuin yhdessäkään Kupsin pelissä.
EKV:n agentin mukaan vappuun sopivasti puheessa käsiteltiin erilaisia porvariston seksuaalisia perversioita, joihin Ville Vainio oli törmännyt liikkuessaan menestyvänä liikemiehenä vastavallankumouksellisten piirien parissa. Vainion merkittävin poliittinen teko oli, että hän esitti eduskunnassa vuonna 1922, että Suomi liittyisi Neuvostoliittoon. Jostain syystä aloitetta pidettiin huumorileikkinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti