Turbiinikiihdytin

Eilinen tarina alumiiniakkukeksijästä palautti mieleeni ikiliikkujakeksijä Risto Kojon, josta kerrotaan Vesa Sisätön kirjassa Huuhaa-Suomen historia. Kojo oli rakennusmestari ja entinen muukalaislegioonalainen, joka oli pitkällisen kehittelyn jälkeen suunnitellut turbiinikiihdyttimen, jossa oli eri kokoisia siipipyöriä, jotka sijoitettaisiin umpioon pienimmästä suurimpaan.

Ajatus oli, että kun pienimmälle siipipyörälle johdettaisiin vettä, se siirtyisi siitä suuremmalle ja sitä suuremmalle jne. Tällöin siivistö pyörisi vinhasti. Lopulta vesi aina palaisi takaisin pienimmälle pyörälle ja näin pyöriminen olisi jatkuvaa.

Kojo oli suunnitellut tämän keksintönsä pohjalta 40 metrisen voimalankin. Sen tarkoitus oli tuottaa turbiinikiihdyttimen voimalla sähköenergiaa 20 000 Kw. Toisin sanoen keksintö olisi ikiliikkuja, joka tuottaisi vielä sähköäkin kansantalouden tarpeisiin.

Kun projekti ei muuten saanut ilmaa turbiinisiipiensä alle, Kojo asteli pistoolikädessä Helsingissä Keksintösäätiön tiloihin ja otti neljä panttivankia. Pian paikalle saapui myös kolmisen kymmentä poliisia, joita kohti Kojo ampui.

25 tunnin neuvottelujen jälkeen Kojo antautui ehdolla, että hänen ikiliikkujansa prototyyppiä testattaisiin, kuten sitten tapahtuikin. Laitteeseen ammuttiin palolaitoksen letkulla vettä, mutta vesi ei pyörittänyt kunnolla edes pienintä siipipyörää. Energiaa ei siis moinen laite ainakaan sillä kertaa tuottatanut.

Ihan ymmärrettävistä syistä Kojo sai tempauksestaan tuomion peräti murhayrityksestä, mutta korkein oikeus lopulta jostain syystä katsoi, että hän oli toiminut täyttä ymmärrystä vailla ja tuomio oli lopulta vain neljä vuotta vankeutta.