Jääkausiteoriat

Muistanpa, miten parikymmentä vuotta sitten matkustin vasiten Etelä-Pohjanmaalle ostamaan Pauli Nevalan runokasettia. Sitä en onnistunut ostamaan, koska se oli myyty loppuun Pohjanmaalta. Niin minulle kertoi seinäjokelainen musiikkiliikkeen pitäjä, joka sanoi, että "Kyllähän me se Paulin kanssa tehtihin, mutta nyt se on myyty loppuhun".

Sen sijaan Lapuan matkahuollon baarissa luin yllättäen Ilkasta, että alun perin keihäänheittäjänä kunnostautunut ja sittemmin runoilijaksi ryhtynyt Nevala, oli tekemässä uutta aluevaltausta ja oli ryhtynyt tutkimaan jääkauden syntyä. Jääkaudessa onkin paljon pohdittavaa ihmisille, joilla on siihen mahdollisuutta ja kykyä kuten Nevalalla on.

Hän oli talven aikana lukenut Teuvan kunnankirjaston kaikki geologian kirjat ja tullut lopputulemaan, jonka mukaan vallalla oleva jääkausiteoria oli virheellinen. Hän oli kumoamassa ja korvaamassa sitä uudella ja paremmalla teorialla tieteellisessä teoksessaan, jonka työnimenä oli "Pitkäkorvien aika". Harmi, ettei tämä tieteen maailmaa varmasti suuresti kohahduttava tutkimus ole vieläkään ilmestynyt.

Nyt Huuhaa-Suomen historiaa lukiessani aloin epäilemään, että Nevala on tutustunut itseoppineen vaihtoehtoisen tiedemiehen Keijo Parkkusen teorioihin. Parkkunen on kiistänyt jääkausien olemassaolon muun muassa vuonna 1984 ilmestyneessä teoksessaan Sadan vuoden harha-askel.

Parkkusen mukaan avaruudesta valtavalla nopeudella syöksyneet vesimassat muovasivat monet jääkauden jäljiksi tulkitut muodostumat, kuten pirunpellot, hiidenkirnut ja silokalliot, sekä aiheuttivat vedenpaisumuksen. Aiemmin vesi olisi Parkkusen mukaan kiertänyt maapalloa kehänä, joka olisi suojellut maan pintaa kosmiselta säteilyltä. Tämä selittäisi hänen mukaansa myös Vanhan testamentin ihmisten pitkät, usean sadan vuoden elinajat.

Itsekin olen tutkinut hiidenkirnuja, joissa minua ihmetyttää se, ettei niiden kaikkien pohjalta löydy sileäksi hioutunutta irtokiveä, joka olisi porannut syvät onkalot peruskallioon. Itse olen taipuvainen äänestämään tieteiskirjailija Risto Isomäen teorian puolesta. Hänellä on mielestäni ihan tervejärkinen näkemys hiidenkirnun synnystä.

Hänen mukaansa jääkauden sulamisvaiheessa jopa kolmekilometriseen jääkuoreen saattoi syntyä eräänlainen uveavanto, johon sulamisvedet virtasivat. Kolmen kilometrin vapaa pudotus antoi vesisuihkulle valtavan voiman, joka koversi aikojen saatossa syvän pyöreän onkalon kovaankin kiveen.

Keijo Parkkusen elämään ja tekoihin sekä teorioihin voi enemmän tutustua tästä linkistä https://fi.wikipedia.org/wiki/Keijo_Parkkunen .