Pari iltaa sitten en älynnyt antaa ukrainalaiselle Kiovan Dynamolle sitä arvoa, mikä sille kuuluu. Joukkue on nimittäin ollut yksi maailman parhaista. Se voitti aikoinaan kaksi kertaa Cup-voittajien cupin ja kerran Uefan Supercupin. Neuvostoliiton mestaruuden se voitti 13 kertaa.
Dramaattisimman voittonsa joukkue saavutti ns. kuoleman ottelussa 9. 8. 1942, jolloin pääasiassa Kiovan Dynamon palaajista koottu yhdistelmä kohtasi Ukrainan vallanneen Saksan ilmavoimien joukkueen. Tarinan mukaan puoliajalla saksalaiset ilmoittivat ukrainalaisille, jotka johtivat 3-1, että heidät ammutaan, elleivät he suostu häviämään. Ukrainalaiset eivät suostuneet sopuotteluun, vaan voittivat lopulta 5-3.
Neuvostoliiton urheiluhistorian mukaan voittajajoukkueen pelaajat olisikin ammuttu pelin jälkeen, mutta monta kertaa hyvä tarina on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Voittajia ei ammuttu ainakaan heti; tosin saksalaiset surmasivat neljä voittaneessa joukkueessa pelannutta Kiovan Dynamon miestä myöhemmin, mutta syynä ei välttämättä ollut tämä kuolemanottelu, vaan se, että Dynamo oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n joukkue.
Kun Neuvostoliitto myöhemmin valloitti Ukrainan takaisin, jatkuivat Kiovan Dynamon pelaajien ongelmat ja osa joukkueesta joutui leirille syytettynä yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa. Yksi pelaajista ei selvinnyt leiriltä hengissä. Hänen kunniansa tosin palautettiin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, mutta tietooni ei ole tullut, että omaisille olisi kuitenkaan maksettu mitään korvauksia.
Kuolemanottelusta on tehty Neuvostoliitossa elokuva vuonna 1962, jota en ole nähnyt, mutta epäilen, ettei se kerro koko totuutta tapauksesta. Sen sijaan uskon, että pari kymmentä vuotta sitten lukemani kirja Kiovan Dynamon kunnia on luotettava tutkimus tapahtuneesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti