Valemuistot

 Eilen tv-uutisissa haastateltiin tutkija Pekka Turusta, joka oli saanut selville, että 54 vuoden takaiseen Tsekkoslovakian miehitykseen liittyvä suomalainen dramaattinen kansantarusto perustuu kollektiiviseen muistivirheeseen eikä tosiasioihin. Mitään todisteita siitä, että Suomi olisi jotenkin erityisesti varautunut torjumaan Neuvostoliiton hyökkäystä, ei ole Turusen tutkimuksissa löytynyt.

Luultavasti pahimpaan muistivirheeseen vuoden 1968 elokuun tapahtumista syyllistyy silloin nuorena rannikkotykistön upseerina palvellut Heikki Tiilikainen, jonka vuonna 2003 julkaisemassa kirjassa Kylmän sodan kujanjuoksu kerrotaan, miten miehityksen aikaan neuvostolaivasto liikehti huomiota herättävästi.

Esimerkiksi Kotkan edustalla sijaitsevan pienen linnakkeen eteen ryhmittyi noin sata venäläislaivaa ja alkoi rivissä etenemään kohti Suomen aluevesiä. Linnakkeen nuori päällikkö päätti taistella katkeraan loppuun asti ja suoritti liikekannallepanon. Voimasuhteet olivat suunnilleen niin, että jokaista suomalaista sotilasta vastassa oli kymmenen vihollislaivaa. Voimasuhteita tosin tasoitti se, että myös kantahenkilökuntaan kuuluvien miesten vaimot mobilisoitiin kantamaan kranaatteja putkille.

Nuori päällikkö halusi huolehtia myös joukkojensa moraalista. Niinpä Suomen lippu viriteltiin siten valmiiksi, että kun ensimmäiset kranaatit räjähtävät, hulmahtaa siniristilippu juuri samalla hetkellä liehumaan koko komeudessaan. Samalla piti myös Porilaisten marssin sävelien kajahtaa linnakkeen äänentoistolaitteista volyymillä 10 nostattamaan lisää vähäväkisen joukko-osaston taistelumieltä.

Onneksi mobilisaatio oli turha. Alukset pysähtyivät ennen valtakunnan rajaa. Rajaseudulla syyllistytään vieläkin siihen muistivirheeseen, että yhä puhutaan, että miehityksen aikoihin myös itärajalla olisi huudatettu kuluvasti panssareiden moottoreita. Tosin Turusen mukaan kyseessä olivat vain metsätyökoneiden äänet.

Muistelen, ettei silloinen puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen pitänyt tilannetta mitenkään uhkaavan; tosin hän ei bilettänyt Marinin malliin, mutta tiettävästi hän ei kuitenkaan keskeyttänyt Lapin vaellustaan. Olisikohan Keinosella ollut jo etukäteen tieto siitä, miten asiat tulevat etenemään?