Biletystä

 Se, että maamme pääministeri, eli ylin poliittinen johtomme, bilettää, on herättänyt kielteistä huomiota maassamme ja huvittuneen myönteistä huomiota maailmalla. Ennen ei maamme ylin poliittinen johto tiettävästi bilettänyt. Mannerheim tosin joi kaksi piripintaista lasillista kovaa viinaa joka päivä, mutta tiedossa ei ole, että hän olisi koskaan bilettänyt Sanna Marinin lailla.

Ainut maininta siitä, että maamme ylin poliittinen johto on historian aikana harrastanut biletystä, löytyy entisen Yleisradion johtajan Aarre Elon muistelmista. Hän kertoo muistelmissaan, miten maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa "saunomaan" ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita eräistä poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset eli viina ja naiset.

Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa.

Saunareissullaan tasavallan presidentti alkoi Elon todistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita ollut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan tasavallan presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa.