Eilen mainitsemani englanninopettaja oli entinen huippu-urheilija. Hän esitteli meille joskus englanninkielisiä lehtiä, joista ilmeni, että vuonna 1952 hän oli voittanut Kanadan keihäänheittomestaruuden noin 72 metrin tuloksella. Se oli siihen aikaan tosi kova tulos.
Opettajani näytti vähän harmittelevan sitä, ettei häntä valittu Helsingin olympialaisiin. Siellä keihäskulta voitettiin pikkuisen yli 73 metrin kaarella, pronssia saanut Toivo Hyytiäinen heitti pari metriä vähemmän. Tapio Rautavaara oli edellisissä olympiakisoissa Lontoossa voittanut vajaan 70 metrin heitolla, mutta sen suorituksen arvoa nostaa, että heitto tapahtui perunapellon kaltaisella kentällä.
Saattaa hyvinkin olla, että enkunopettajani olisi hyvinkin taistellut Helsingin kisoissa mitalista. Hän oli Suonenjoella opettajana vain lukuvuoden, mutta näimme hänet viisi vuotta myöhemmin, kun olimme luokkaretkellä edesmenneessä Leningradissa. Talvipalatsissa seisoimme jollain yläkerroksen tasanteella ja kun vilkaisimme alas, näimme entisen opettajamme tutkivan kiinnostuneena palatsin jumalaisia taideaarteita eli hän siis harrasti ruumiinkulttuurin lisäksi myös henkistä kulttuuria, jollaista ei ainakaan keihäshirmu Seppo Räty olisi harrastanut, vaan hän olisi varmaankin todennut noista tauluista, että "hyi saatana".
Yritin netistä löytää enkunopettajani keihästuloksia, mutta en onnistunut, mutta sen sijasta paljastui, että hän oli perehtynyt myös pikajuoksun saloihin, koska oli yhdessä Lloyd Winterin kanssa kirjoittanut kirjan Miten tullaan pikajuoksijaksi. Jonkinlaista pikajuoksuun sopivaa räjähtävyyttä muistelen miehessä olleenkin. Aion vielä tutustua tähän teokseen, jonka kansikin on hieno. https://www.finlandiakirja.fi/fi/lloyd-c-bud-winter-miten-tullaan-pikajuoksijaksi-280e6e
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti