Mielenkiintoinen on Jukka Kuoppamäestä kirjoitettu elämänkerta nimeltään Elämän mittainen laulu, sillä lahjakkaat ihmiset ja lahjakkaat suvut kiinnostavat minua, vaikka herättävät minussa myös vilpitöntä ihailua ja kateutta.
Enpä ollut ennen tiennytkään esimerkiksi sitä, että Jukka Kuoppamäkikin liittyy lempikaupunkini Sortavalan historiaan. Nimittäin hänen säätykiertoon selviytynyt, eli kansakoulun opettajaksi opiskellut ja papin tyttären nainut, pohjalainen torpparitaustainen isoisoisänsä Eero Mäkinen toimi Sortavalan seminaarin käsityönopettajana ja perusti virkansa ohessa Sortavalan maalaiskuntaan Helylään tehtaan, joka valmisti kansakoululaitoksen käyttöön erilaisia tarvekaluja kuten pulpetteja ja harmoneja. Helylästä harmonin tekotaito levisi myös naapuriin Uukuniemelle.
Luultavasti myös maamme maalaiskansakoulujen seinät aikoinaan täyttäneet höyläpenkit ovat Helylän tehtaan tuotteita. Tuollaisesta vanhan hyvän ajan höyläpenkistä olen haaveillut yrittäessäni tehdä linnunpönttöjä. Muistelen jostain lukeneeni, että kun Sortavalan seminaariin saapui miespuolisia kansakoulun käsityönopettajaksi tähtääviä, niin he saivat ensitöikseen tehtäväkseen valmistaa itselleen höyläpenkin, jollainen ei kaltaiseltani tumpelolta synny.
Helylän tehtaan perustaja Eero Mäkinen kuoli nuorena ja hänen poikansa Lauri, joka oli Jukka Kuoppamäen isoisä, astui kypsässä 22 vuoden iässä tehtaan johtajaksi. Hän oli nuori radikaali, joka muutti tehtaansa työntekijöiden hallinnoimaksi tuotanto-osuuskunnaksi, jota toimenpidettä varsinkin pankkimaailma piti selvänä sosialismina varsinkin, kun työajat olivat lyhyemmät kuin muissa tuotantolaitoksissa ja työntekijöillä oli siihen aikaan täysin käsittämättömänä pidetty peräti kahden viikon kesäloma, jonka asian uskottiin johtavan yleiseen laiskotteluun. Niinpä pankkimaailma painosti siihen, että osuuskunta muutettiin osakeyhtiöksi.
Mikään sosialisti Lauri Kuoppamäki ei sentään ollut, sillä hän toimi jonkin aikaa Maalaisliiton kansanedustajana. Hän myös piilotteli sisällissodan aikaan tulevaa presidentti Kyösti Kalliota asunnossaan Helsingissä. Tosin jonkinlaista sympatiaa hän kuitenkin tunsi punaisia kohtaan, sillä kun hän kuuli saksalaisten teloittaneen 20 punaista, masentui hän niin, että joutui puoleksi vuodeksi mielisairaalahoitoon.
20 punaisen ampumisen taustalla oli se, että saksalaiset olivat lähettäneet kaksi upseeriaan neuvottelemaan punaisten kanssa näiden antautumisesta, mutta antautumisen sijasta punaiset ampuivat nämä neuvottelijat. Sen jälkeen saksalaiset pyysivät suojeluskuntaa toimittamaan heille 20 punaista. Kun luovutettavien omaiset kääntyivät Lauri Kuoppamäen puoleen ja pyysivät häntä puuttumaan epäilyttävältä tuntuvaan asiaan, niin tämä oli vakuuttanut, ettei luovutettavilla ole mitään vaaraa, jos he kerta ovat syyttömiä.
Siinä hän tosin lupasi ihan liikoja ja se sitten masensi lahjakkaan, mutta herkän miehen mielen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Kuoppam%C3%A4ki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti