Kemiallinen sisäruokinta

Alkukesästä luin Johanna Aatsalon kirjan nimeltään Paljastus - Tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa ja rehdin Lapin miehen Jyrki Tepsan elämästään kirjoittaman paljastuskirjan Suomen dopingin kummisetä, jonka jälkeen päätin, että huippu-urheilu on niin sairasta ja jopa rikollista toimintaa, että lopetan sen seuraamisen.

Aloin myös kannattamaan sitä, että koska huippu-urheilu on sairasta ja rikollista toimintaa, sitä ei pidä tukea verorahoilla eikä myöskään verorahoja tule tuhlata dopingvalvontaan, koska se on ihan hyödytöntä puuhastelua, jolla on korkeintaan se merkitys, että Suomi, isiemme maa, jää olympialaisissa ilman mitaleja.

Minusta viisas karjalaisukko, entinen suurhiihtäjä Aku Kiuru puhui järkeä, kun hän totesi, että "Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!"

Tapani mukaisesti olen kuitenkin lipsunut huippu-urheilua koskevasta boikottipäätöksestä ja katsellut nyt kahden viikon aikana noin sata tuntia huippu-urheilua. Eilen illalla keihäsfinaalia katsoessani tuli mieleeni Budabestin yleisurheilun EM-kisat vuodelta 1967, joita kuuntelin radiosta ja muistan miten kisojen viimeisen päivän keihäsfinaalin jälkeen, jolloin oli varmistunut, ettei Suomi saa kisoista yhtään mitalia, ylipääselostaja Pekka Tiilikainen pillahti itkuun ja alkoi muistelemaan, että kansallamme on ollut muitakin koettelemuksia kuten esimerkiksi talvisota.

Myöhemmin alettiin puhumaan, että Suomi jäi ilman keihäsmitalia, koska Kinnunen ja Nevala olivat kilpailun alla istuneet aamuyöhön asti yökerhossa. Mutta ei ollut yökerhoistunta syynä maamme mitalittomuuteen, vaan Nevala sai myöhemmin selville, että muualla maailmassa oltiin huippu-urheilussa siirrytty kemialliseen sisäruokintaan, joka pidensi keihäskaaria noin viisi metriä.

Pariisin olympialaisia seuratessani on mieleeni hiipinyt epäilys, että taas on kehitetty molekyyli, jota dopingvalvonta ei tunne tai ehkä huippu-urheilussa on otettu käyttöön geenitekniikka. Tiede 2000 -lehti kirjoitti jo vuosia sitten siitä, että ellei DDR olisi mennyt konkurssiin, niin geenitekniikkaa olisi hyödynnetty huippu-urheilussa jo 1990-luvulla.

Tästä voi kuunnella Kiurun pariskunnan kokemuksia kemiallisesta sisäruokinnasta: https://areena.yle.fi/1-50093201