Itse generalissimus Stalin se siinä istuu julisteessa Pietarin poliittisen historian museon seinällä mietteliään näköisenä uskoakseni kansojen kohtaloita pohtien ja suunnitellen valtakunnalleen uusia entistä turvallisempia rajoja. Tuo kädessä oleva kosmoskynä näyttää olevan ihan hyvässä terässä, joten kuva ei ole talvisodan ajalta.
Talvisodan lopulla Stalinin kosmoskynä oli sen sijaan niin huonossa terässä, että kynän jälki kartalla merkitsi kilometrien epäselvyyttä reaalimaailmassa. Esimerkiksi Enson kohdalla suomalaiset tulkitsivat kosmoskynän jälkeä siten, että merkittävän teollisuuspaikkakunnan olisi pitänyt jäädä Suomelle, mutta Neuvostoliiton näkemys oli toinen ja jostain syystä se näkemys voitti.
Uukuniemen osalta naapuri oli joustavampi ja kosmoskynän jälkeä tulkittiin lopullista rajaa vedettäessä siten, että pitäjän Kirkonmäki annettiinkin Suomelle ja raja vedettiin pari kilometriä idemmäksi, vaikka aselevon jälkeen puna-armeijalaiset olivat jo ehtineet perustaa tapuliin esikuntansakin.
Välirauhan aikaan rajan sijainti oli epäselvä ja niinpä sitten 212 suomalaista eksyi kosmoskynäviivan väärälle puolelle ja heistä palasi vain 79 kappaletta. 133 kappaletta katosi tai tapettiin. Pelkästään Uukuniemen suunnalta hävisi inhaan itään kymmenkunta miestä. Suomalaisten väestötappiota pienensi se, että eräs palaaja toi vuosia myöhemmin mukanaan venäläisen vaimon ja liudan lapsia.
Luin muutama vuosi sitten Juha Pohjosen kirjan Sodan ja rauhan rajalla ja siitä sain käsityksen, että uukuniemeläisetkin olivat talvisodan jälkeen sen verran epätietoisia rajatilanteesta, että moni isäntä kävi rohkeasti hakemassa heiniä rajan taakse jääneistä ladoistaan. Kyselin Revon Matilta näistä uukuniemeläisistä heinämiehistä ja hän hymyili mietteliäästi, mutta mitään ei paljastanut. Uukuniemeläiset olivat oppineet varovaisiksi raja-asioissa, koska vielä 70-luvulla naapurin valonheitin seuraili pimeässä liikkuvia kyläläisiä.
Enpä malta olla kertomatta, että joskus 40 vuotta sitten olin Uukuniemen kalasataman laiturilla kiikarin kanssa suorittamassa pintatiedustelua kamera kaulassa, niin paikalle autoili ryhmä herroja, joita kiinnosti, että näkyykö mitä. Kerroin, että tutkatorni näköjään häämöttää Mensuvaaran lentokentän suunnassa. Myöhemmin kuulin, että Suitsansaaressa kilometrin päässä oli Suojelupoliisin lomakeskus ja ilmeisesti Supon miehet olivat menossa sinne, mutta he olivat varmaankin vapaalla eivätkä siksi pidättäneet minua vakoilusta epäiltynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti