Valistunut arvaukseni on, että tuon eilen esittelemäni oivallisen astiaston on valmistanut edesmenneen Neuvostoliiton sosialistinen suunnitelmatalous 1990-luvun alussa, jolloin entinen hyvä itäinen naapurimme oli ajautumassa konkurssiin ja jolloin kaupoissa ei juuri muuta myytävää ollut kuin votkaa, posliinia ja kristallia.
Alunperin Katariina Suuren 1700-luvulla perustama Keisarillinen posliinitehdas muutti nimensä Lomonosoviksi pian Venäjän suuren sosialistisen lokakuun vallankaappauksen jälkeen, jolloin maassa siirryttiin Saksan armeijan yleisesikunnan ensimmäisen maailmansodan aikana kehittämään sotatalousjärjestelmään, jota Neuvostoliitossa jostain syystä kutsuttiin sosialismiksi.
Kun Neuvostoliitto teki konkurssin ja siellä tapahtui suuri kapitalistinen vallankaappaus, muutti Lomonosovin tehdas nimensä jälleen Keisarilliseksi posliinitehtaaksi. Paljon mahdollista, että koska Venäjällä ovat taas varallisuuserot samaa luokkaa kuin vuonna 1917, ajautuu maa taas sekasortoon ja vallankaappaukseen, jonka seurauksena Keisarillinen posliinitehdas muuttuu taas tiedemies Lomonosovin kunniaksi nimetyksi tuotantolaitokseksi, vaikka tietääkseni tämä ei harrastanut keramiikkaa.
Vaikka sosialistinen suunnitelmatalous onnistui tuottamaan hienon teeastiaston, niin täytyy minun myös ylistää tuota pakkausta, johon astiasto on jo tehtaalla pakattu. Kuvan 1990-luvun pahvilaatikko on edellä aikaansa ja edustaa nykyään arvostetun kestävän kehityksen mukaisia periaatteita.
Louta on kierrätyspahvia eikä siitä löydy yhtään muovia tai ympäristölle tuhoisia värikemikaaleja. Sen sijaan kyljessä olevassa etiketissä on ilmeisesti kahden posliinikombinaatin tarkastuskomissaarin allekirjoitusta, jotka ilmeisesti todistavat, että pakkaus sisältää luvatut tuotteet. Jo Lenin sanoi, että luottamus on hyvä, mutta kontrolli parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti