Nähtäväksi jää, koska suomalaiset ymmärtävät soiden kauneusarvot ja alkavat ostelemaan isolla rahalla kesämökkitontteja niiden rannoilta. Kuvan uukuniemeläistä suota katsellessani, muistin Matti Revon kertoman tarinan Aleksanteri Torikasta.
Kun talvisodan jälkeen suomalais-neuvostoliittolainen tiimi alkoi mittaamaan uutta itärajaa maallemme, johti suomaisten ryhmää toukokuussa 1940 Uukuniemellä kapteeni Aleksanteri Torikka, joka majoittui Revon taloon.
Jossain vaiheessa uutta rajaa ratkaistaessa syntyi vähän hässäkkää, jota kapteeni Torikka lähti Revon talolta selvittämään suojeluskuntapusero yllään, joka asuvalinta ei ehkä ollut siinä tilanteessa psykologisesti viisas ratkaisu. Kohta idän suunnasta kuului laukauksia eikä Torikka koskaan palannut reissultaan. Revon Matti uskoi, että mies ammuttiin ja haudattiin suohon.
Kiinnostuin asiasta ja ryhdyin tapausta selvittämään ja ehdinkin Revon Matille ennen hänen poisnukkumistaan kertomaan, miten Torikalle kävi. Häntä ei heti ammuttukaan ja haudattu Uukuniemen suohon, vaan hänet kaapattiin rajan yli ja vietiin Moskovaan.
Virallisen historiankirjoituksen mukaan hän joutui Moskovassa teloitusryhmän eteen helmikuussa 1941, mutta itse epäilen, ettei häneen niin kallista menetelmää käytetty, vaan homma hoitui pienoispistoolilla niskaan ampumalla. Pienoispistooli on halpa ja pyövelin työsuojelun kannalta hyvä ratkaisu, koska sillä tavalla ylityöllistetty pyöveli välttyy rasitusvammalta, jota kutsutaan nykyään tenniskyynärpääksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti