Vaikka olenkin julkijumalaton mies, olen joskus ajatellut pyrkiväni teologiseen tiedekuntaan ja tekeväni sitten opinnoissani kyllin pitkälle edettyäni väitöskirjan korpelalaisesta herätysliikkeestä, jossa todistaisin liikkeen kuuluneen venäläiseen hlystiläiseen uskonsuuntaukseen.
Korpelan Topin oppi-isä on käsittääkseni ollut irstailuistaan, elosteluistaan ja rietasteluistaan maailman kuulun munkki Rasputinin, jonka väitettiin kuuluneen erittäin halveksittuun ja ankarasti vainottuun - kerettiläiseksi määriteltyyn - venäläiseen uskonlahkoon hlysteihin.
Hlystien uskonfilosofia perustui osittain kristinoppiin, mutta suurimmaksi osaksi se juonsi juurensa epämääräisesti pakanallisista, ennen kristinuskoa olleista, Venäjän uskomuksista ja rituaaleista. Hlystiläisyyden keskeinen ajatus oli uskomus, että synninteko sitä seuraavan katumuksen kautta jalostaa ihmisen sielua ja tuon hänet lähemmäksi Jumalaa.
Pidetään erittäin mahdollisena, että Rasputin nuoruudessaan kierrellessään laajoilla vaelluksillaan Siperian syrjäisissä luostareissa oli päätynyt tekemisiin tämän opin harjoittajien kanssa. Väitettiin myös, että hlystiläiset pitivät jumalanpalveluksiaan yöllisinä orgioina salaisissa paikoissa.
Rasputin ei nähtävästi kuitenkaan myöhemmässä elämässään ollut tekemisissä hlystiläisyyden kanssa, mutta sen käsitykset vaikuttivat ilmeisesti voimakkaasti hänen omaan uskonfilosofiaansa. Tosin jo ennen munkiksi ryhtymistään, Rasputin oli kotiseudullaan tunnettu hurjastelevista elämäntavoistaan, joihin kuuluivat niin juominen kuin naisseikkailutkin. Taisipa hän harrastaa varasteluakin jopa siinä määrin, että siperialaisen kotikylän miehet pieksivät hänet porukalla.
Kuusi vuotta sitten tapasin Pietarin Poliittisen historian museossa varmuuden vuoksi lasikaappiin suljetun Grigori Rasputinin, joka osoittautui 193-senttiseksi ruokkoamattomaksi miehenroikaleeksi. Median mukaan ruokkoamattomasta hapituksestaan huolimatta, tai sitten siitä johtuen, mies oli sangen pidetty jopa hovin aatelisneitojen parissa.
Harvinaisen hyvässä hapessa näytti tämä vanha munkki, irstailija ja elostelija vielä olevan ja vaikutti vallan olevan ihan elossa, vaikka ruhtinas Jusupov juotti hänelle ensiksi myrkkyä, sitten ampui häntä varmuuden vuoksi ja lopuksi vielä työnsi Pietarin kanavaan. Heinolassa liikuskeli vielä vuonna 1989 monipuolisuusihme Aleksi Ahola-Valo omakustanne kirjojaan myymässä ja hän oli ollut seuraamassa avannon reunalla, kun Rasputinia naarattiin.
Rasputin oli Venäjän vallankumouksen alla merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja hän oli ratkaiseva henkilö tsaarin vallan kukistumisessa ja siten myös Suomen itsenäistymisessä, vaikka jälkimmäinen asia meillä helposti unohdetaan. Ilman muuta mies ansaitsisi oman patsaan Helsingin Senaatintorille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti