Komearaajainen

Heti aluksi Tampereelle saavuttaessa pistää satunnaisen matkailijan silmään arvopaikalla Hämeenpuiston reunassa seisova alaston miekkamies. Komearaajainen savolainen körttipappi Elias Simojoki se siinä seisoo munasillaan ja heiluttaa kylkirautaansa kiukkuisesti, mutta hieman kömpelön näköisesti kohti Tampereen työväentaloa vallan korkeimman hallinto-oikeuden luvalla.

Patsas on jostain merkillisestä syystä nimitetty Tampereen Vapaudenpatsaaksi, vaikka huomattava osa kaupungin asukkaista ja selvä valtuuston enemmistö piti sen pystyttämisen symboloivan enemmänkin sortoa ja laittomuutta, ja niinpä tarvittiin vallan korkeimman hallinto-oikeuden muinaismuistolakiin perustuva päätös, joka esti vasemmistoenemmistöisen valtuuston purkupäätöksen täytäntöönpanon.

Mainittakoon, että patsaan mallina ollut Elias Simojoki oli aikansa huomattavin fasisti maassamme, ja hieman moniselitteinen vapauden käsite ei ollut tietääkseni ihan päällimmäisiä arvoja fasismissa.

Ennen Vapaudenpatsas tunnettiin paremminkin Rummin-Jussin patsaana, mutta se nimi oli vain ivamukaelma alkuperäisestä ylevästä nimestä. Rummin-Jussi, joka oli viralliselta nimeltään Johannes From, oli eräänlainen itseoppinut sotapoliisi, joka vuonna -18 löi lihoiksi yli 70 punikiksi epäilemäänsä; tosin ainuvastaan joutui luopumaan myös järjestysmies, joka oli edellisenä syksynä poistanut iltamapaikalta siellä juopuneena riehuneen Rummin-Jussin.

Juha Hurme kertoo juuri ilmestyneessä Tiutautilhi -kirjassaan, että Vapaudenpatsaan suunnittelukilpailun voitti ilmeisesti poliittisin perustein valkoisten joukoissa taistellut Viktor Jansson, sillä Väinö Aaltosen patsashahmotelmaa pidettiin poliittisesti epäilyttävänä. Silloin ei vielä ollut tiedossa, että Janssonin tytär Tove oli myöhemmin vähällä mennä naimisiin Skdl:n kansanedustaja Atos Virtasen kanssa, mutta ilmeisesti viime tipassa Tove huomasi tykkäävänsä enemmän tytöistä.

Poliittisesti epäilyttävää Väinö Aaltosen suunnittelemassa patsaassa oli se, että sen atleettisena mallina oli ollut moninkertainen painin Suomen mestari Robert Oksa, joka oli palvellut punakaartissa. Tarinalla on sikäli onnellinen loppu, että Aaltosen patsas kelpasi sitten Säämingin sankarihautausmaalle sen jälkeen, kun punikki Oksan pään tilalle oli asennettu maltillisena porvarina pidetyn Aaro Hellaakosken pää.

Toisaalta kyllä Robert Oksakin olisi Suomeen patsaan ansainnut, koska hän siirtyi 20-luvulla Ruotsiin painivalmentajaksi ja hänen valmennettavansa voittivat peräti 21 olympiakultaa. Oksaa pidettiin aikoinaan maailman parhaana painivalmentajana.