Housut jalkhaan

Mielenkiintoinen on tuo lappilainen Toivo Korpelan perustama seksuaalissävytteinen herätysliike, josta eilen kirjoitin. Siinä olisi oivallinen kirjan aihe vaikkapa erilaisiin perversion muotoihin, seksiin ja väkivaltaan erikoistuneelle historiakirjailija Teemu Keskisarjalle.


Norrbottenin läänin maaherranakin ollut Ragnar Lassinantti toimi nuorena miehenä poliisina ja hänen tehtäviinsä kuului myös valvoa kyseenalaisia piirteitä saanutta korpelelaista seuratoimintaa. Tarinan mukaan hän astui kerran taloon, jossa seurat olivat juuri kiihkeimmillään ja huusi meänkielellä sovittelevaan sävyyn, että "Eiköhän nyt vejetä housut jalkhaan ja aleta elähmään ihmisiksi."

Wikipedia kertoo Toivo Korpelasta ja hänen liikkeestään mm. seuraavaa:

"Toivo Aleksanteri Korpela (13. tammikuuta 1900 Ähtäri – 9. tammikuuta 1963 Ähtäri) oli pienviljelijä ja metsätyömies, joka tuli tunnetuksi nimeään kantavasta uskonnollisesta hurmosliikkeestä.[1]

Korpelan vanhemmat olivat torppari Santeri Kallenpoika Korpela ja Elisabet Heikintytär Pennala. Vanhoillislestadiolaisen uskonnollisen heräämisen koettuaan Korpela ryhtyi saarnamieheksi, ensin kotiseudullaan ja sitten Pohjois-Suomessa ja -Ruotsissa.

Varsinkin Ruotsin Lapissa, jonne hän saapui ensimmäisen kerran 1928-1929, Korpela sai aikaan laajan herätysaallon. Pääasiassa yksin saarnamatkoilla kulkeneen Korpelan mukana olivat toisinaan myös muun muassa Mikko Pääkkölä ja Kalle Sandberg.

Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK kielsi Korpelan toiminnan saarnaajana keväällä 1929, mutta hän jatkoi saarnaamista kiellosta välittämättä, mikä johti välirikkoon SRK:n kanssa 1931-1932. Pohjois-Ruotsiin Korpela palasi syksyllä 1934, saarnaamaan yhdessä tulevaisuuden näkyjä nähneen Sigurd Siikavaaran kanssa, aina tammikuuhun 1935 saakka.

Ns. korpelalaisuudeksi kehittynyt uskonnollinen liike teki kuitenkin saman vuoden keväällä pesäeron Suomeen jo palanneeseen Korpelaan. Liike katosi julkisuudesta 1939 Haaparannassa sen kannattajia vastaan pidettyjen oikeudenkäyntien jälkeen. Korpela ei myöskään itse ollut juurikaan enää yhteyksissä aiempiin kannattajiinsa.

Talvisotaan osallistunut Korpela oli jatkosodassa sotilaskarkuri ja tuli esiin vasta yleisen armahduksen jälkeen talvella 1945. Kirjailija Bengt Pohjanen on käsitellyt korpelalaisuutta useissa teoksissaan. Niihin perustuva näytelmä Jerusalemin tanssi esitettiin Oulun kaupunginteatterissa vuonna 1990."

Netin keskustelupalstalta löysin alla oleva muisteluksen Korpelan Topin seuroista, jotka vaikuttivat olleen niin sanotusti melkoisen äreitä kinkereitä ja tilaisuuden hartaudenharjoittamismuodot poikkesivat ainakin jossakin määrin nykyisen valtakirkon mielestäni hieman tylsistä hartaudenharjoittamismuodoista:

"Teki ne muutakin. Seurojen sopivassa vaiheessa sammutettiin valot, riisuttiin liiat vaatteet, mentiin vällyjen alle ja kaikki nai kaikkia. Yksi osallinen kerran varasi hiilenpalan ja merkkasi sillä naitavansa. Valojen sytyttyä näki hiilimerkin äitillään. Homman nimi oli syntien anteeksiantaminen.

Muutoinkin syntejä ahkerasti annettiin anteeksi. Oli erikseen sitä varten nainenkin, nimeä en muista. Oikein synnintunnossa käytiin navetan puolella jos ei naisia riittänyt. Homma kaatui siihen, kun osa vietiin mielisairaalaan, osa vankilaan alaikäisten nainnista ja osa järkiintyi."