Enpä ollut ennen Rautjärvelle suuntautunutta tutkimusmatkaani tiennytkään, että sielläkin on aikoinaan ollut lentokenttä. Nimittäin juuri talvisodan alla siirtyi lentolaivue 14 Viipurin läheltä Suur-Merijoelta Rautjärven Laikon kentälle.
Laivueella oli alksi käytössään 140 miehen lisäksi kymmenen hidasta Fokker-merkkistä kevyttä tiedustelu- ja pommikonetta, joilla uskalsi lennellä vain yöaikaan, jolloin koneet kävivät pudottelemassa pommeja ja lentolehtisiä vihulaisen niskaan. Talvisodan lopulla laivue sai käyttöönsä myös muutaman vanhentuneen Gloster Gladiator -hävittäjän, joilla uskalsi lennellä myös päivisin.
Laikon lentokenttä oli niin hyvin naamioitu, ettei vihollinen pystynyt sitä talvisodan aikana löytämään. Sodan loputtua se jouduttiin kuitenkin rauhanehtojen mukaisesti tuhoamaan ja niinpä kenttä ojitettiin ja annettiin sitten laidunmaaksi paikkakuntalaisille. Muuten Uukuniemen iso rajan taakse jäänyt Mensuvaaran kenttäkin on erään silminnäkijän mukaan toiminut lehmitarhana sen jälkeen, kun Puna-armeijan suihkukoneet eivät voineet hiekkakenttä enää käyttää.
Viime kesänä Laikon lentokentällä kasvoi jo metsä niin hyvin, ettei merkkejä lentotoiminnasta enää näkynyt. Historiasta kertoi kuitenkin propellin puolikasta esittävä muistomerkki, joka toi mieleeni silloisessa Leningradissa Aleksanteri Nevskin luostarin hautausmaalla näkemäni lentäjäsankarin hautakoriste.
Neuvostoliitossa nimittäin pyrittiin perinteinen kristillinen symboliikka korvaamaan muilla ratkaisuilla ja niinpä sodassa kuolleen lentäjän haudalle oli tökätty pystyyn ihan oikea lentokoneen potkuri. Muistelen, ettei se kuitenkaan pyörinyt tuulessa. Yritin etsiä tuota vaikuttavaa hautamuistomerkkiä Neuvostoliiton konkurssin jälkeen, mutta ilmeisesti luostarin väki oli jostain syystä pitänyt sitä mauttomana ja poistanut sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti