Taas olen kirjoittanut ropakantaa. Eilen asioita paremmin tunteva kommentaattori oikaisi minua ja kertoi, että tuossa vaatimattomassa syksyisessä kännykkäkuvassa pikkuisena pilkkuna häämöttävä vartiotorni onkin suomalainen eikä venäläinen, kuten erheellisesti annoin ymmärtää. Torni seisookin Suitsansaarella eikä siitä viisimetrisen salmen erottamalla Venäjälle kuuluvalla Marttinansaarella.
Olen nelisenkymmentä vuotta käynyt Uukuniemen Kalasatamassa tiedustelemassa Venäjän tilannetta sekä huokailemassa kansain kohtaloita ja minusta on ollut jännä ajatella tornissa kiikaroivan veli venäläisen ja olen sen vuoksi käyttäytynyt asiaan sopivalla arvokkuudella.
Muistanpa, kuinka vuosikymmeniä sitten olin Kalasatamassa lain nimenomaisia kieltoja ja käskyjä, joista myös paikalla ollut kieltotaulu kertoi tulikirjaimin, uhmaten kiikaroimassa rajan taakse kamera kaulassa, kun paikalle ihan huomaamattani autoili joukko herrasmiehiä, jotka olivat kiinnostuneita siitä, mitä oikein näin.
Kerroin, että sillä kertaa ennen kaikkea minua kiinnostaa kiikarissa näkyvä tutkatorni, koska minulle oli kerrottu, että Uukuniemellä peltikatot ulvahtelevat sen pyörimisen tahdissa. Sitä en kertonut, että epäilin tutkan olevan syynä siihen, että uukuniemeläiset ovat herkkiä sairastumaan syöpään. Herraseurue ei yrittänyt estää tiedustelutoimintaani.
Vasta myöhemmin minulle kerrottiin, että ihan Kalasataman lähellä Suitsansaaren rannalla on poliisien lomapaikka, jota myös suojelupoliisit käyttävät innokkaasti. Uskonpa minua puhutelleen herraseurueen olleen Supon miehiä, mutta koska he olivat vapaalla eivät he ottaneet minua kiinni.
Muuten olen sitä mieltä, että Rajavartiolaitoksen tulisi myydä pääsylippuja Suitsan vartiotorniin; olisin valmis maksamaan asiasta aika monta euroa. Olisi mielenkiintoista selvittää näkyykö tornista edes kangastuksina Valamon kullatut tornit. Uukuniemeltä on muuten todistettavasti vain tunnin matka Valamon luostariin autolla ja kantosiipialuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti