Eilen mainittu Viljo "Vili" Vesterinen oli kova poika soittamaan haitaria ja hän voitti 30-luvulla peräti neljästi haitarinsoiton Pohjoismaiden mestaruuden.
Itse käytän periaatteellisista syistä hänen työkalustaan nimitystä haitari enkä hanuri, koska joskus erehdyin nykyajan nuorille kertomaan mainiosta vanhasta kotimaisesta elokuvasta nimeltään Isäntä soittaa hanuria ja jostain syystä elokuvan nimi nauratti nuoria kovasti. Vasta myöhemmin sain selville, että hanuri-sana tarkoittaa nuorille ihan muuta kuin soitinta.
Sen lisäksi, että haitarinsoitossa kilpailtiin Pohjoismaiden mestaruudesta, niin olen jostain lukenut, että haitarinsoitannassa järjestettiin myös Suomi-Ruotsi-maaotteluja. En ole perillä, miten maaotteluissa kävi, mutta veikkaan, että Suomi voitti yleensä niukasti Vili Vesterisen hurjan loppuvedon ansiosta, joka toi uskoakseni yleisön mieleen Voitto Hellstenin suoritukset maaottelujen 400 metrin viestinjuoksun ankkuriosuuksilla.
Vili Vesterinen poistui tuonilmaisiin nykyajan mittapuun mukaan kohtuuttoman nuorena eli 54-vuotiaana. Wikipediakin kertoo sen yleisesti kansan tietämän asian, ettei Vilikään ollut mikään vesipoika. Kansa tietää yleisesti myös sen, etteivät haitarinsoittajat yleensäkään ole vesipoikia, sillä esimerkiksi vaativan kappaleen Varisevat lehdet soittaminen onnistuu vain kovassa krapulassa.
Vaikka Vesterinenkin sävelsi eräitä kappaleita, niin tähän syystunnelmaan sopiva Varisevat lehdet kappale on Paul Norrbackin säveltämä ja esittämä.
https://www.youtube.com/watch?v=UZ8Su21oa0o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti