Taas vaivaa korvamadoksi kutsuttu oireyhtymä minua samalla tapaa kuin Kalle Päätaloa vähän ennen kuin hänet toimitettiin Hatanpään mielitautiparantolaan. Tosin minua ei vaivaa Lasihelmi-kappale, kuten Kassun tapauksessa oli, vaan mielessäni soi taukoamatta Elämäni biisissä Tero Vesterisen voimakkaasti eläytyen esittämä La Bohème, joka esitys tunnekylläisyydessään on ihan Kari Kuuvan Vanhan belargonian luokkaa.
En ole ennen tiennyt olemassa olevan Tero Vesterinen -nimistä muusikkoa, vaikka muusikko Vesterinen on minulle muuten hyvinkin tuttu, sillä tunnen aika hyvin maamme sotahistoriaa ja tiedän, että Viljo Vesterinen oli suuri suomalainen sotasankari, joka pelasti Viipurin suurelta tuholta. Viljo Vesterinen tosin tunnetaan myös haitarinsoittajana ja uskon, että tästä lähtien hänet tunnetaan myös Tero Vesterisen vaarina ja minusta Tero kuulostaa perineen isoisänsä musikaalisuuden.
Viipurin pelastamiseen Vili Vesterinen liittyy sikäli, että kun suomalaiset valtasivat kaupungin 29.8.1941, alkoi siellä tapahtua merkillisiä voimakkaita räjähdyksiä, joita epäiltiin aluksi jonkinlaisiksi aikapommeiksi. Sitten kuitenkin selvisi, että kyseessä olivat radiomiinat ja niiden häiritsemiseksi radiossa soitettiin Säkkijärven polkkaa kolmisen kuukautta, koska sen sointikuviot sopivat hyvin radiomiinojen häirintää.
Kunnia Viipurin pelastamisesta annetaan pääsääntöisesti Vili Vesterisen levyttämälle Säkkijärven polkalle, mutta se kulttuurihistoriallisesti arvokas tieto yleensä jää kertomatta, että radiossa välillä soitettiin vaihtelun vuoksi miinojen häiritsemiseksi Saariston Sirkkaakin, joka on Jori Malmstenin kappale, joten Molli-Jorikin osallistui osaltaan Viipurin pelastamiseen.
Jo ennen Viipurin pamauksia pamahti ihan lähellä nykyistä rajaa Antreassa Kuukaupin sillalla radiomiina, joka surmasi peräti neljä suomalaisupseeria. Tunnetuin räjähdyksen uhreista oli Helsingin Yliopiston hallinto-oikeuden professori reservin majuri Tapio Tarjanne, joka oli toiminut mm. Urho Kekkosen väitöstilaisuuden vastaväittelijänä. Muut kuolleet olivat insinöörikapteeni Eino Karttunen, poliisitarkastaja reservin luutnantti Toivo Kemppinen ja sotilasvirkamies Hugo Tolonen, joka siviilissä toimi tiemestarina.
Kuukaupin tuhoisa radiomiina oli kätketty sillan toiseen maapenkkaan ja niinpä suomalaiset suorittivat kaivauksia myös sillan toisen pään maapenkassa, vaikka sinne oli tutkimusten estämismielessä näyttävästi ulostettukin ja sieltä löytyi 600 kilon trotyylilataus, jonka radiokoneisto ei ollut toiminutkaan. Miinan purki silloinen pioneeriluutnantti Lauri Sutela, josta sittemmin tuli kenraali ja puolustusvoimain komentaja.
Asiantuntijat selvittivät, että radiomiinan toimintaa pystyi häiritsemään sopivilla musiikkiesityksillä ja sen jälkeen Säkkijärven polkkaa ja Saariston Sirkkaa soitettiin niin kauan, että uskottiin miinojen paristojen kuluneen loppuun. Viipurissa kuitenkin räjähti kaikesta huolimatta 17 latausta, mutta esimerkiksi vieläkin pystyssä oleva Viipurin vesitornin 27 miinaa jäi räjähtämättä. Yhteensä Viipurista löytyi trotyylipanoksia 4325 kiloa, joten pahaa jälkeä ne olisivat räjähtäessään tehneet kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa kaupungissa.
Itse kävelin muutama vuosi sitten korjatulla, mutta nyt jo käytöstä poistetulla Kuukaupin sillalla ja ihastelin Vuokselle aukeavaa jokimaisemaa. Silta oli niin pelottavan huonossa kunnossa, että pelkään sen tulevaisuudessa vielä vaativan lisää kuolonuhreja neljän upseerin lisäksi, joten suosittelen, ettei Kuukaupin sillalla enää urheilla.
Tero Vesterisen upean esityksen voi kuulla tästä. https://areena.yle.fi/1-63503330
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti