Huomaanpa, että ajattelen Saksasta hyvin Seppo Rädyn tavalla, kun seuraan sen linjaa Ukrainan Vapaussodassa. Maa maksaa päivittäin kaasusta fasistiselle hyökkääjäpuolelle noin 200 miljoonaa euroa päivässä, eli vuodessa valistuneen arvaukseni mukaan se maksaa Venäjän sotilasbudjetin verran.
Saksan mukaan kaasun ostosta kieltäytyminen ei lopettaisi sotaa ja näin asia ehkä onkin, mutta sodan voittaja olisi toinen, mikäli Venäjän talous joutuisia pahoihin vaikeuksiin ja kattilankansia takovat baabuskat valtaisivat Moskovan kadut.
Saksan mukaan sen talous myös kärsisi kohtuuttomasti kaasuboikotin seurauksena ja niinkin voi olla, mutta kohtuuttomuuksia ei ehkä syntyisi, jos maa perisi ostetusta kaasusta vaikkapa 25 %:n veron, eli vajaat kaksi miljardia vuodessa ja antaisi sen Ukrainan puolustuksen vahvistamiseen.
Saksa ei halua antaa hyökkäysaseita, koska pelkää sen sytyttävän kolmannen maailmansodan, mutta hyökkäysaseita ei tarvitsekaan antaa, vaan pelkästään puolustuksellisia. Historiallisista syistä Saksa voisi ostaa juutalaisvaltiolta vaikkapa Daavidin linko-nimisen ilmapuolustusjärjestelmän Ukrainalle, jonka seurauksena Ukrainan haluama lentokieltoalue syntyisi ilman Natoa.
Itse muuten luulen, että Saksan Venäjää ymmärtävän käyttäytymisen perussyy löytyy historiasta. Saksalaisilla on kokemusta siitä, millainen hirviö fasistinen tyranni voi pahimmillaan olla ja maa on huolissaan siitä, mitä tapahtuu, jos Putin joutuu täysin nöyryytetyksi esimerkiksi sen vuoksi, että Ukraina kohta motittaa päälle karkaajansa Stalingradin malliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti