Ukrainan erikoinen sotilasoperaatio on paljastanut myös sen, ettei varastelun lisäksi toinenkaan venäläisen yhteiskunnan ongelma, eli juopottelu, ole hävinnyt, vaikka Putin on yrittänyt ongelmaa ainakin lieventää.
Hervottoman hauska Pietarissa syntynyt ja siellä suomen kieltäkin opiskellut suosikkikirjailijani Sergei Dovlatov on kirjoittanut ivamukaelman eräästä Neuvostoliiton patsasprojektista, jossa projektissa törmättiin sekä varastelun että juopottelun aiheuttamiin vaikeuksiin. On jo vuosia siitä, kun kyseisen novellin luin enkä muista ihan kaikkea ainakaan oikein, mutta yritän parhaani.
Vaikka suomalaisten mukaan hyvässä itäisessä naapurissamme on kaikki pielessä, niin ainakin Pietarin metron osalta suomalaiset ovat väärässä. Pietarin metro on upea ja monet sen asemista suoranaisia taideteoksia. Nuorena miehenä ilmeisesti Hrutshevin kauden lopulla silloisen Leningradin metron asemista yksi nimettiin venäläisen tiedemiehen Aleksandr Popovin mukaan ja asemalle rakennettiin Popoville näköispatsas.
Jostain syystä myös tuleva kirjailija Dovlatov oli mukana rakennustöissä ja saattaa olla, että hän oli jo silloin pitkälle alkoholisoitunut. Sairaudestaan huolimatta hän tosin eli venäläiselle kirjailijalle harvinaisen pitkän elämän, sillä hän kuoli vasta 48-vuotiaana. Popovin patsaan rakennusprojekti ei ollut kovin onnistunut. Yhtenä ongelmana oli se, että rakennusmiehet joivat viinanhimossaan patsaan koossa pysymisen kannalta tärkeän kemikaalin, olisiko se ollut jonkinlainen kiinnite.
Hanke kohtasi myös poliittisia ongelmia. Jostain syystä Popov oli alun perin suunniteltu pääsihteeri Hrutshevin näköiseksi ja kun pääsihteeri yllättäen syrjäytettiin mm. sen vuoksi, että hän yritti viljellä tundralla maissia ja koska hän YK:n kokouksessa otti ulkoministeri Gromykiniltä kengän ja takoi sillä kokouspöytää, jouduttiin patsaan ulkonäköä muovaamaan uudelleen vähemmän hrutshevilaiseen suuntaan.
Lopulta patsas valmistui ja asiaa juhlittiin asiaan kuuluvin menoin ryyppäämällä ja jokin korkea-arvoinen ministerikin oli paikalla ryyppäämässä. Dovlatovin juhlatunnelmaa häiritsi kuitenkin se, että häntä koko ajan huoletti, että patsas hajoaa kesken juhlan, koska koossa pysymisessä tarvittava kiinnite oli tullut juotua. Patsaan hajoaminen kesken juhlan olisi varmaankin johtanut vakaviin seuraamuksiin, koska Neuvostoliitto oli kuriyhteiskunta.
Dovlatovin juhlatunnelmaa sen sijaan nosti se, että ministeri istui juhlapöydässä hänen vastapäätään ja jostain syystä ministeri riisui kenkänsä pöydän alla, jonka jälkeen tuleva kirjailija huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän siis varasti ministerin kengät. Dovlatov korostaa, että kengät olivat vallan vientilaatua, jonka seikan uskon kuitenkin olevan kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Eivät ne ainakaan Suomessa olisi menneet kaupaksi.
Koripalloa ja nyrkkeilyä harrastanut Sergei Dovlatov oli kooltaan jättiläinen ja hän on saanut näköispatsaan Pietariin Rubensteininkadulle erään kapakan ovelle, jossa hän seisoo tarkastelemassa kriittisellä silmällä maailman menoa. Epäilen, että tarina ministerien kenkien varastamisesta on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta, koska oma kengännumeroni on 47 ja minua paljon kookkaammalla Dovalatovilla se lienee ollut noin 52, joten ministerin kengät eivät olisi hänelle mahtuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti