Rappiokirjailija Sergei Dovlatov eli kuitenkin 48-vuotiaaksi, joka on keskimääräinen alkoholistin elinikä ja niinpä hän ehti julkaista peräti 15 teosta. Sen sijaan toinen venäläinen rappiokirjailija Venedikt Erofejev, joka eli peräti 51-vuotiaaksi, julkaisi virallisesti vain yhden ohkaisen 166-sivuisen läpyskän, joka on kuitenkin mielestäni yksi maailman kirjallisuuden merkkiteoksista.
Tuo kirja oli nimeltään Moskova-Petunski. Monet maailman kirjallisuuden historian suurteokset kertovat yhden päivän tapahtumista, mutta Moskova-Petuski-runoelma pistää vielä paremmaksi. Tämä turhaan unohdettu neuvostokirjallisuuden helmi kertoo pahoin alkoholisoituneen, mutta ei täysin yksinäisen eikä täysin onnettoman Venitska Erofejevin parin tunnin matkasta paikallisjunassa Moskovasta Petuski-nimiseen lähiöön tapaamaan naistaan.
Matkalla hän käy viinahuuruisia keskusteluja maailman katsomuksellisista kysymyksistä kanssamatkustajien ja varsinkin enkeleiden kanssa. Tämä ei ole suomalaiselle lukijalle täysin uutta ja outoa, mutta meillä kylmien asemien yksinäiset miehet yleensä seurustelevat vain pikku-ukkojen kanssa.
Tärkeää Moskovan paikallisjunassa käytävässä polemiikissa on, että sitä lukiessaan satunnaiselle lukijalle intuitiivisesti paljastuu elämän tarkoitus, jota monet ovat turhaan yrittäneet ratkaista. Tai ainakin meidän suomalais-slaavilaisten kansojen elämän tarkoitus, joka kiteytyy ajatukseen, että koska tänne on kerran satuttu syntymään, täytyy sitten koettaa elellä ainakin jonkin aikaa.
Germaanisilla ihmisen aikaansaannoksia korostavilla kansoilla lienee toisenlainen näkemys asiasta, mutta he eivät kykenekään ymmärtämään elämän irrationaalista puolta kuten esimerkiksi suomalaiset ja veljeskansamme venäläiset tekevät.
Se erikoisuus tässä neuvostokirjallisuuden pikkujättiläisessä, on että se pakottaa poikkeuksellisesti myös mieslukijansa kirjaamaan ylös reseptejä. Ei tosin ruokareseptejä, vaan erilaisten korvikeainesekoitusten valmistusohjeita, joita toveri Erofejevin viinaakaipaava keskushermosto herkeämättä tuottaa
Niinpä esimerkiksi “Kaanaan balsamia” valmistetaan seuraavasti:
denaturoitua spriitä: 100 gr
pehmeänmakuista olutta: 200 gr
puhdistettua pulituuria: 100 gr
Ihmisellehän suodaan vain yksi elämä, ja se on elettävä erehtymättä resepteissä, toteaa Venedikt Erofejev ja jatkaa, että niinpä onkin edessänne väriltään todella mustanharmaa neste, kohtuullisen väkevä ja vakaan aromin omaava. Kirjoittajan mukaan se ei ole edes aromi vaan hymni; hymni demokraattiselle nuorisolle.
Jos Kaanaan balsamin nauttiminen on urheilukielellä vielä lähinnä verryttelyä, niin “Lutkan sisälmyksen” nauttimista suositellaan vain alan harjaantuneimmille ammattilaisille.
Sen kemiallinen koostumus on seuraavanlainen:
Ziguli-olutta: 100 gr
“Sadko - rikas kesti”-sampoota: 30 gr
hilseenhoitotervaa: 70 gr
jalkahikirohtoa: 30 gr
syöpäläismyrkkyä: 20 gr
Edellä kerrottujen sekoitteiden ainesosia kannattanee tiedustella hyvinvarustetuista rautakaupoista ja kemikaliosta. Hankintojen suhteen epäröivien kannattaa muistaa, että kirjan päähenkilö vaikuttaa olevan suhteellisen onnellinen juopotellessaan ja myös tulevaa juopottelua suunnitellessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti