Kohtalokas salakaatoyritys

Kuten olen ehkä ennenkin paljastanut, oli opintomenestykseni sangen vaatimatonta luokkaa, mutta rikosoikeudententissä loistin ja taisin jopa saada ainoana ihan täydet pisteet hirvensalakaatotapauksesta, kun ymmärsin, että salakaadetun hirven lihan syöminen on varastetun tavaran kätkemistä.

Luulen olevani maamme metsästysoikeuden parhaita asiantuntijoita siksi, koska olen vanhaa salametsästäjäsukua. Mummoni veli, joka oli kova hiihtäjä ja salametsästäjä sai jopa surmansa salakaatoa yrittäessään. Hän oli joskus viime vuosisadan alussa hiihtänyt Kakkisensalolla kiinni hirveä, joka oli siihen aikaan lähes sukupuuttoon tapettu laji ja yrittäessään haulikko selässä ylittää pisteaitaa, haulikko oli jostain syystä lauennut ja täyteispanos oli osunut takaraivoon, jolloin kuolema oli seurannut heti.

Tuntuu kummalliselta, miksi haulikko laukesi, koska vaikea uskoa, että mummon veli olisi hiihtänyt viritetty ja varmistamaton haulikko selässään. Tutkin netissä vanhojen haulikkojen rakennetta ja luulen ymmärtäväni, mistä oli kysymys. Vanhan ajan haulikon hanat olivat näköjään samanlaiset kuin villin lännen revolvereissä eli ne olivat ulkopuoliset kaarevat iskuvasarat, jotka laukaisivat patruunan, kun hana tarttui pisteaidan seipääseen, vaikka ase oli virittämätön.

Suoranaisen nälän vuoksi tuota yhtä maamme viimeisistä hirvistä ei yritetty kaataa, sillä vaikka ensimmäisen maailmansodan aikaan ruoasta oli pula, niin köyhän Kärkkäälän kylän väki ei kuitenkaan joutunut syömään pettua viljan puutteessa, vaan petun sijasta syötiin heinän siemeniä.

Tosin mummoni perheessä heinän siemenet nostettiin hämäysmielessä pöytään ainoastaan silloin, kun naapurit tulivat kylään, koska kaski oli antanut hyvän sadon. Se lienee ollut maamme viimeisimpiä kaskeamistapauksia. Luulen, että vaikka maamme talousnäkymät ovat tällä hetkellä huonot, niin heinän siemenen syöntiin ei tulla meillä siirtymään.

https://www.fusil.fi/?item=1726